Kesän käry

Nyt se tapahtui, tämän kauden ensimmäinen palohaava! Eilen kärysi käsivarsi töissä, kun osui sattumalta (kuten aina...) uuniin. Siihen nousi kiva tuollainen vesikello, joka ei edelleenkään näytä olevan laskemaan päin.

Tänään olin lupautunut jossain mielenhäiriössä kauheaan työpäivään, joka alkoi herätyskellon pirinällä klo 6.20 ja loppui ratikassa klo 20.53. Välissä oli tunnin ruokatauko ja puolen tunnin siirtymisaika. Lopulta pomo hoiteli palohaavan ja pisti siihen jotain rasvaa ja iski päälle suojasiteen. Toivottavasti tämä häviää muutaman päivän päästä, mutta siitä taitaa jäädä silti uusi muisto vartaloon!