Balleriinakausi avattu

Olen aikani kuluksi lukenut monesta muusta blogista kuinka Suomessakin alkaa ilmeisesti olla niin lämmintä ja lumipeitteetöntä, että jotkut muotibloggarit ovat jo lähteneet liikenteeseen paljain jaloin+balleriinat-yhdistelmällä. Itse en kyllä tajua kuinka nämä ihmiset kestävät sitä kylmää! Suomessa on ollut jotain +10°C ja täällä sateen saattelemana kivat +15°C kuitenkin ja minulla vieläkin jalassa ihan talvisaappaat. Ehkä sitä on täällä kaukana unohtanut millaista on Suomen talvi ja palava halu pukeutua kesävaatteisiin.


Itsellä balleriinakausi voisi mieluummin tarkoittaa sitä, että sydän syrjällä katson kattoon asti ulottuvaa kenkähyllyäni ja tulen siihen johtopäätökseen, että en saa siihen tungettua enää yhtään paria kenkiä ja ylähyllylle kerätyt laatikot huojuvat uhkaavasti. Minun on pitänyt alkaa piilottaa kenkiä muualle kämppään Monsieur'lta, jonka sääntönä on että kengät täytyy mahtua hyllyyn.

Lopputulos: kaikki nämä kaunokaiset lähtivät myyntiin ebay'hin. Huokailen vähän, että olisiko niitä voinut vielä käyttää. Yritän pohtia vakavasti ja vakuutella, että en ole niitä käyttänyt melkein kertaakaan, kun ovat huonoa kokoa.

Varsinkin nämä ihmeharmaavioletit harmittaa ettei mahdu hyvin jalkaan!

Tuli muuten myös mieleen etten ikinä käytä baltsut-sanaa enkä ole varmaan koskaan lausunut sitä ääneen. Tämä on varmaan joku uusi suomen sana! Silti luen sitäkin käytettävän usein muotiblogeissa.

Lohdutan vielä itseäni sillä, että nyt niihin tyhjiin kenkähyllyn koloihin voi hankkia jotain uutta tilalle...(tai laittaa ne, jotka olen löytänyt Argentiinasta, Aix'sta, Bordeaux'sta...).

Viini vieköön

Olen siis takaisin Ranskassa! Heti seuraavana päivänä menin töihin ja tajusin, että eipä minua edes kovasti väsyttänyt, vaikka Madrid rosvosi yön kellon siellä vaihtuessa yhdestä seitsemään aamulla. Tuntuu, että tosi helposti olen selvinnyt aikaerosta eikä se ole oikeastaan yhtään sotkenut rytmiäkään.

Olisin kyllä mielelläni jäänyt paljon pidemmäksi aikaa. Tuntuu jotenkin tylsältä olla taas takaisin samoissa kuviossa. Nyt pitäisi sitten hoitaa kaikenlaisia paperihommia ja varata aika hammaslääkärille...

Tein varmaan uuden ennätykseni matkalaukun painon kanssa ja kävin tuhlaamassa viimeiset pesot tietysti paikallisiin viineihin.

Ventus on sekoitus eri rypäleitä ja sen on valmistanut iso patagonialainen bodega Fin del mundo. Meillä oli tarkoitus käydä siellä visiitillä, nyyh, tänä viikonloppuna, mutta nyt täytyy käydä joku toinen kerta...Oikealla Mendozasta Santa Julia-viini, joka on tehty syrah-rypälelajikkeesta ja on luonnonmukaisesti valmistettu.

Madridin lentokentältä ostin tämän Riojan viinin, en tiedä yhtään millaista on. Oikealla kolmas argentiinalainen viini Patagoniasta, joka on valmistettu Argentiinan tunnetuimmasta rypälelajikkeesta malbec'sta, josta olen itse alkanut tykätä aikalailla.

Nyt näitä voi sitten alkaa korkata, josko maistuisi Ranskan maalla ihan yhtä hyvältä!

Pääsiäinen tuli sittenkin

Tänä vuonna meinasi suklaiset pääsiäismunat jäädä välistä matkan takia. Argentiinassa ei näkynyt pääsiäinen oikein mitenkään paitsi, että semana santa lupasi useimmille ihmisille melkein viikon loman.

Onneksi kotona odotti jätti-Kinder!


Ja oikeasti se olikin tosiaan jättimäinen suklaaKinder, jonka sisällä oli myös jättilelu, joka tosin oli aika tylsä.

Tuliaisiksi toin myös suklaapalleroita, jotka nyt istuvat nätisti sulassa sovussa pohjoisen Mariskoolin kanssa.

Suklaista viikonloppua!

Markkinoilla

Ennen Argentiinaan lähtöä luin, että tämä on maa joka kuluttaa eniten lihaa maailmassa, arvioidut 67 kg/henki/vuosi! Siinä meni vähän kasvissyöjälle pala kurkkuun, mutta itseasiassa huomaan nyt, että mitään pelättävää ei tosiaankaan ollut. Erityisesti Buenos Aires nyt suurkaupunkien tavoin on monipuolinen ja jopa kasvisravintoloita löytyy. (Kuvia ruoista myöhemmin). Myös Patagonian perukoilta löytyi kasviksia ja hedelmiä ja aina vähintään joku pizza-tai pasta vaihtoehto, jossa ei ollut lihaa. Tuntuu, että jos lihattomuudestaan ei tee ongelmaa, niin kaikki kyllä sujuu aivan loistavasti.


Eilen kävin etsimässä tuliaisia San Telmon kortteerista, jonne täytyy kyllä mieluummin suunnata sunnuntaina. Silloin siellä on yksi pitkä katu täynnä populaa suosituilla markkinoilla, kävin viime kerralla, mutta oli nytkin ainakin kivan rauhallista.


Kauppahalli oli sentään auki, siellä oli värikkäitä, notkuvia hedelmäpöytiä ja vintage-tavaraa myyviä kojuja.

Samalla matkalla löytyi jotain ranskalaista...


Ja jotain...suomalaista?? Tämä "vessa" tosin oli kahvila. En käynyt kokeilemassa.


Täällä useat lehtikojut ja bussitkin on söpön vanhanaikaisesti koristeltuja. Tämä on minusta aika nättiä, ei ole ainakaan pelkkiä harmaa-valkoisia kojuja.


Illaksi luvassa vielä tiukka aikataulu, että ehtisi käydä maistamassa ja näkemässä kaikkia herkkuja vielä kerran. Sitten voikin alkaa selvitellä kuvapläjäystä.

Tahroja paidalla

Olen tarttunut innoissani viininvalmistukseen. Sitävastoin en ensimmäisenä päivänä ihan tajunnut mitä tämä toiminta pitäisi sisällään ja laitoin päällä harmaan paidan jonkun tumman sijasta. Siitä seurasi siis urani ja elämäni ensimmäiset viinitahrat paidassani. Jep, olin siellä ylhäällä ruiskuttamassa viiniä takaisin tankkiinsa ja vähän muuallekin (kuten kuvasta jotenkin näkyy).



Pian tulee taas uusia uutisia, sillä viinin sijaan omistussuhteet ovat muuttuneet viinietikaksi ja edessä on aika dramaattinen paluu Ranskaan melkein viikkoa odotettua enemmin. Silti, on ollut hauskaa ja ikimuistoinen kokemus, en vaihtaisi mitään pois.
Tänä iltana tai huomenna paluu takaisin Buenos Airesiin, jossa oleskelen vielä muutaman päivän nauttiakseni Argentiinan lämpöisestä ilmasta ja hyvästä seurasta.

Kaupparundi

Kerrankin jotain muuta asiaa kuin viineistä! Ettei tule ihan korvista ulos, seuraavaksi jotain mitä olen ostanutkin Argentiinasta.

Kun tässä yhtenä päivänä kävin kiertelemässä kaupungilla, tuli suunnattua ihan tavalliseen supermarkettiin. Joka toisaalta johtui varmaan siitä, ettei täällä ole muita kuin traktorin varaosia myyviä vähittäiskauppoja ja kioscoja.

Löysin sitten ihan sattumalta jo hetken aikaa etsimäni vauvaöljyn. Tykkään tästä tosi paljon, toimii erinomaisena kosteuttajana (tai no, öljyänä), tuksuu todella miedosti ihanalle ja oli ultrahalpa.

Olen vasta käyttänyt sitä kosteusvoiteen sijaan, mutta ilmeisesti sitä voisi laittaa myös kylpyyn sekaan iholle pehmeyttä antamaan. Vielä pitäisi löytää se kylpy tätä testatakseni...


Ja viimeisenä paikallisia herkkuja! Olen ainoa henkilö, johon olen täällä törmännyt (argentiinalaisten itsensä lisäksi), joka tykkää dulce de leche'stä. Se on ihan suomeksi karamelliä, eli maitoa ja sokeria sekoitettuna. Tosi pehmeää ja makeaa.
Havannan alfajores-kekseissä on tätä karamelliä välissä ja tämä on kuulemma SE merkki, jolta niitä pitäisi ostaa. Toivottavasti ovat hyviä.
Toinen ei kai ole mikään paikallinen kuuluisuus, mutta itse tykkään: bon o bon eli suklaalla päällystettyjä maapähkinäpallukoita. Voiko tuhdimpaa tavaraa olla!

Osa-aika lomalla

Tässä tulee pientä todistelua siitä, että olen oikeasti käyttänyt aikaani johonkin muuhunkin kuin vain auringossa löhöilyyn, joka kuitenkin pysyy siestan ohjelmistossa. Olen ollut huljuttelemassa viiniä kaksi kertaa päivässä ja nyt aikaisiin herätyksiin alkaa jo vähän tottua. Ainakin enemmän.
Tästä näyttää tulevan pienimuotoinen "viiniblogi". Tässä seuraa nyt päiväni ohjelma.


Viinikellarissa on 4 isoa betonitonkkaa eli cuves, joissa rypäleet lilluu mehussaan. Sieltä ne juoksutetaan saaviin, josta ne pumpataan pumpulla takaisin yläkertaan ja suoraan rypäleiden päälle. Tällä lailla ne saa enemmän happea ja käymisprosessi vähän kiihtyy jne. Ei enempää teknistä puhutta! Ylläolevassa kuvassa pomo sanoi, että ota nyt se letku käteen ettei kaikki ajattele että sä vaan löhöilet täällä...

Tässä vähän viinitarhaa, jossa käyn sitten pausseilla kiertelemässä...


Huomaa oikealla ja vasemmalla puolella sijaitsevien viiniköynnösten kokoero! Perällä olevat on aika jättimäisen korkeita.


Aamukahvit voi nauttia "terassilla".


Ja kahvi valmistetaan keittimellä, joka kytketään generaattoriin, sillä tilalla ei ole vielä(kään) sähköä, eli ei siis juoksevaa vettä eikä valoa...


Tässä La Balsan viinikellari ja päivän lounaspaikkamme siinä ihan oviaukolla. Yhteistuumin iskettiin tänään pöytä siihen niin päästiin kunnolla aurinkoon. Ruokatunti kestääkin neljään asti, joten olen aikalailla edennyt kirjassani ja melkein polttanut olkapäät!