Perinteinen argentiinalainen ruoka on pihvi, mitä tahansa lihaa. Joka kulmalla on tällaisia paikallisia "pikaruokaloita", joissa tirisee pihvit ja makkarat parila'lla eli ritilällä kypsentymässä ja ihmiset käy siitä nappaamassa mukaansa päivän aterian.
Kaveri söi markkinoilla perinteisen choripan'in eli makkara joka on halkaistu kahtia ja heitetty leivän väliin. Sinne saa itse lisätä tomaattisalsaa ja chimichurria, joka on sellaista yrtti-öljy-sekoitusta ja sipuleita. Eurooppalaisille tutuista ketsupista tai sinapista ei näkynyt jälkeäkään. Eikä mikään ollut vähimmässäkään määrin tulista.
Leivoksia oli aivan jumalattomasti. Vaikka pidän itseäni pienenä sokerihiirenä, en minäkään pärjännyt argentiinalaisten sokerinhimolle. Ehdin kyllä syödä dulce de lecheä, maitohilloa eli toffeeta muutamat kerrat, mutta lopulta viimeisenä päivänä tuli yliannostus eikä tehnyt mieli edes ostaa sitä tuliaiseksi Ranskaan. Eikä sitä tee mieli edelleenkään.
Katsokaa nyt noita mielettömän kokoisia kakkuja!
Alla suklaakakku, välissä paksu kerros dulce de lecheä, päällä marenkia, joka on vähän latistunut menossa ennen leivoksen suuhunmenoa. Kesti muuten koko iltapäivän, että saatiin tuhottua tuo sokeripommi kahdestaan!
Jäätelö maistui taas minulle paljon useammin! Ja jäätelöbaarit oli kuin Italiassa konsanaan, mitä nyt vaan vähän eri makuvaihtoehdoilla. Puolet oli dulche de leche-jäätelöä milloin höystettynä pähkinöillä, manteleilla, suklaaraasteella, kahvilla (tämä oli huippuhyvää!), rommilla, rusinoilla millä tahansa.
Oudointa jäätelöpaikoissa oli, että makuvaihtoehdot ei ollut näkyvillä vaan tiskin takana pöytään upotetuissa pöteissään. Niinpä makuvaihtoehdot piti lukea seinältä näkemättä miltä se oikein näyttää. Aina ei edes oikein tajunnut että mitähän sitä tulikaan tilattua.
Tässä oltiin meksikolaistyylisessä ravintolassa. Annokset oli tosi isoja, ja täytyy tunnustaa, että kaikista ponnisteluistani huolimatta en jaksanut syödä tätä kaikkea! Vein vasemmalla olevan kokonaisen Camembert-juuston kotiin ja söin seuraavana päivänä.
Suosikkipaikakseni valikoitu yksi Buenos Airesin kasvisravintoloista, Artemisia, jossa sitten käytiin kaksi kertaa. Yhdellä kertaa söin parsakaaliravioleita pestossa ja aurinkokuivatuuja tomaatteja ja oliiveja. Jälkkäriksi otettiin porkkanakakkua, joka tuomittiin yhteismielin "liian terveelliseksi" ollakseen kunnon jälkkäri.
Toisella kertaa söin risottoja, jossa oli paikallista kermajuustoa, ja tosi kermaista sellaista, ja taas aurinkokuivattuja tomaatteja ja oliiveja. Täydellisen hyvää.
Hyvän ruoan juomaksi kelpasi sitten paikallinen luomuviini. Tämäkin oli hyvää, mites muutenkaan! Ostin sitä sitten kotiinkin tuliaiseksi, mutta se on jo juotu parempiin suihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti