maanantai 27. syyskuuta 2010

Aamulla ei aina ehdi

Tässä viimeistä työviikkoa tältä erää viedään! Ihan kiva, että koulu alkaa ja pääsee ärsyttävistä asiakkaista eroon, joita tuntuu välillä etten kestä enää hetkeäkään. Tykkään kyllä siis työstäni ja ravintolahommista muutenkin, mutta tässä kesätyössä on tullut pohdituksia seuraavia ihmisten edesottamuksia:

- Miksi ihmiset istuu aina tyhjän salin siihen ainoaan pöytään jota ei ole vielä ehditty siivota?
- Miksi ihmiset ei jaksa odottaa, että heidän tilauksensa tullaan ottamaan vaan huutavat heti sillä sekunnilla kun istuvat tuoliin?
- Miten jotkut istuvat huomaamatta pöytään ja sen jälkeen tuijottavat herkeämättä tarjoilijaa jotta tämä huomaisi hänet?
- Miksi jotkut viettävät vessassa puoli tuntia? Oikeasti täällä paikallisilla on joku vessaongelma, näitä juttuja piisaisi. Kerran löydettiin seinältä viesti jossa yksi vakkariasiakas etsii "kuumaa naista sänkypyyhiin". Ja äijä kehtaa edelleen tulla joka aamu juomaan kahvinsa.
- Eikö ihmiset osaa itse taittaa patonkiansa sinne pussiin? Ei kai, sillä useammat odottavat mieluummin 5min kun etsin puukkoa kuin taittavat itse.
- Miksi ihmiset ei osaa lukea hintoja etiketistä? Ja sitten hinnan ilmoitettuani sanovatkin, että on liian kallis enkä varmana ota.
- Miksi ihmiset ostaa croissantin (0,85€) 10 euron setelillä ja sen jälkeen valittaa kun saavat kourallisen kolikoita käteen?
- Miten joku voi erehtyä luulevaan tomaatti-mozzarellapatonkia kanaksi??!! (Tämä tapahtui juuri tänään).
- Miksi jotkut luulevat olevan yksin koko ravintolasalissa ja luulevat että esimerkiksi tuore appelsiinimehu (jonka siis puristan siinä samassa appelsiineistä) tulee nenän eteen sillä sekunnilla?
- Miten jotkut eivät osaa erottaa mozzarellaa ja vuohenjuustoa toisistaan?
- Miksi joku haluaa yhtä croissanttiaan varten ison muovipussin? (Äiti, ota se koska se on ilmainen, tuli kerran erään kakaran suusta).
- Miten jotkut äidit voivat ostaa éclair au chocolat eli suklaalla täytetyn tuulihatun lapselleen joka ei tykkää suklaasta? (Ja tulla vartin päästä tuomaan sen takaisin ja pyytämään rahat takaisin).
- Miten jotkut äidit ostavat 4-vuotiaalle lapselleen jättimäisen suklaamacaronin klo 9 aamulla?
- Miten ihmiset voivat juoda coca colaa minä tahansa hetkenä päivästä ja koko ajan?

Huipennukseksi voin laittaa koko uskomattomimman jutun, joka minulle on tapahtunut: eräs mies, joka oli pukeutunut pukuun, osti jonkun halvan jutun 2 euron kolikolla. Kun annoin kolikoita takaisin, hän sanoikin yhtäkkiä että oli maksanut 10 eurolla. Siinä hetken väiteltyämme, tuli pomokin paikalle. Väittelimme kaikki kolme, kunnes mies sanoi, että oli varma että oli maksanut 10 euron kolikolla. Katsottiin molemmat pomon kanssa suu auki, että Monsieur kolikoita on vain euron tai kahden suuruisia...

Tässä kun tuli hieman ikuisuuskysymyksiä pohdittua, voinkin siirtyä seuraavaan aiheeseen ja päivän asuun. Aamulla ei siis aina ehdi pukeutua hyvin, varsinkin jos täytyy herätä aikaisin.

Kylmyys pakottaa laittamaan päälle housua ja pitkähihaista. Tämän hupparin ostin muuten tänä kesänä Seppälän alemyynneistä. Pääsee nyt sitten käyttöön...

10 kommenttia:

Fifin maman kirjoitti...

Hauskaa arkipäivän komiikkaa, näin lukijana siis huvittaa, ei välttämättä henkilökuntaa siellä. Kyllä noita samoja aasiakkaita tuntuu olevan kaikkialla.

Suklaaleivonnainen lapselle, joka ei pidä suklaasta? No, eräs äiti (en minä)laittoi lapsensa eväsleipien väliin juustoa, koska lapsi ei pitänyt juustosta, että jos hän huomaamattaan kerhoretkellä sitä söisi. Eipä syönyt, nakkasi juustot mättäälle.

Annika kirjoitti...

Hahah, niin totta noi kaikki listaamasi pointit. Itselle tuli pari mieleen niiltä ajoilta kun olin töissä kahvilassa:
- Kahvi oli aina liian laihaa tai liian vahvaa, hassuinta tässä tietenkin se että kun kaatoi kahdelle eri ihmiselle siitä samasta pannusta niin toinen tuli kauhuissaan valittamaan kuinka joutui lisäämään vettä kun oli niin vahvaa samalla kun toinen sanoo että olipas laihaa litkua...
- Asiakas väitti vichyn olevan hanavettä jotta saisi ilmaiseksi. Harvemmin toi hanavesi kuitenkaan on kuplivaa.
- Eräs asiakas heitti kollegaani croissantilla, en nyt edes oikein muista miksi :D

Mutta toisaalta on sitä itsekin tullu mokailtua kuten esim myymällä perinteisen korvapuustin omenapullana ja lisäämällä smoothieen sokerin sijasta suolaa...

Taisi muuten olla eka kerta kun kommentoin, aloin lukemaan blogiasi muutettuani Ranskaan ja tykkään blogistasi paljon :)

MaaMaa kirjoitti...

Aika huvittavia edesottamuksia :D
Asiakkaana olen myös huomannut, että ihmiset raivostuttavan usein tulee istumaan viereiseen pöytään vaikka ravintola olisi muuten ihan tyhjä: mitä isompi perhe ja mitä enemmän lapsia, sitä varmemmin ne istuu siihen mun kylkeen kiinni!
(Sama tapahtuu tyjässä bussissa!) :D

Mä ostin kerran pikapikaa täytetyn patongin ja petyin kovaa kun sielä olikin keitettyä kananmunaa eikä mozzarellaa sisällä -- ois voinu tietty lukea patongin nimen ennenkuin ostin ;)

Tsemppiä vikalle työviikolle!!

Madde kirjoitti...

Heii kyselit tuosta kuvien suurentamisesta. Itsellä kun lisään blogiin kuvan ja sitten klikkaan kuvaa siinä ikkunassa kerran tulee näkyviin haluaako kuvasta piene, ison vai olisiko todella suuri. :D Ja sitten kun sitä vaihtaa keskelle, oikealle vasemmalla..siintä samassa kohdassa. Todella hankala selittää mutta siis kun valkkaat kuvan ja se latautuu siihen niin sen jälkeen klikkaat yhden kerran jolloin pitäisi tulla näkyviin tuo kokovaihtoehto kohta..:D

Itse jouduin vaihtamaan blogipohjaa kun kuvat tulivat liian isoiksi vanhaan pojaan. Sinulla tämä pohja kyllä näyttää olevan tarpeeksi leveä niihin isompien kuvien lisäämiseen.

Avelina kirjoitti...

Mä olen kanssa ollut asiakaspalvelutyössä ja ihmetellyt, että mihin ihmiset oikein jättävät aivonsa? Tarinaa on riittänyt kerrottavaksi joka viikolla, mietimme työpaikassakin jo aloittaa sellaisen "höyryjen ulos päästämis" -vihkosen, johon saa kirjoittaa hauskimmat, oudoimmat asiakkaat ja tilanteet jne.

Näyttää siltä, että kyllä Ranskastakin löytyy näitä hölmöjä asiakkaita, vaikka kohteliaisuuskäytäntö onkin hieman erilainen, siis että sanotaan bonjour, s'il vous plaît, au revoir... Vai oletko huomannut puutteita tässä?

No työstä opin, että itse osaa käyttäytyä hyvin ja ymmärtää asiakaspalvelutyössä olevia.

Yksi tuttuni sanoikin, että jokaisen ihmisen olisi hyvä tehdä edes kerran elämässään asiakaspalvelutyötä jonkin aikaa vaikka TET:n / työharjoittelun muodossa...

Linda kirjoitti...

aivan ylihauska postaus. Kuullostaa tavallaan niin tutulta, vaikkei mulle suomessa kahvilassa työskenneenä ole ihan saman tasoisia juttuja tullut eteen.. Kaikki on toisin Pariisissa..

Ps. Sulle on tunnustus mun blogissa. :)

Ella B kirjoitti...

Fifin maman, kyllä minuakin nyt huvittaa vaikka tilanteessa saattoi nousta vähän höyryä päästä. Tämä äiti tosiaan parveili siinä vitriinin edessä ainakin vartin lastensa kanssa ennen kuin sai päätettyä että mitä ottaisi...

Hei Annika, kiva kun löysit tänne. Arvaan että kaikki nämä "hauskat" jutut pystyy juurikin niin hyvin ymmärtämään kun on itse tehnyt samantapaista duunia. Mulla on myös sama tuo kahvijuttu, vaikka meillä se tulee (espresso)koneesta eikä siihen siis voi vaikuttaa. Ja tosiaan ollen itsekin myynyt halvempaa leipää kalliimpana tms kun on vähän erehtynyt:)

MaaMaa joo tiedän tuon että tulee just siihen viereen vaikka tilaa olisi kuinka!
Kyllähän sitä patongista voi erehtyä, mutta kun sitä on siinä katsellut jo hetken ja voi ihan helposti varmistaa että ottaisin tuon mozzarellalla.

Ella B kirjoitti...

Madde, kiitos kun jaksoit vastata tiedusteluuni! Olenkin yrittänyt tuota ohjettasi, mutta ongelmani on että siinä kokovaihtoehdossa onkin vain pieni, keskikokoinen ja suuri (vapaasti suomennettuna), jota nyt käytän. Eli mulla ei taida olla tässä sitä tosi iso vaihtoehtoa...

Ella B kirjoitti...

Avelina, kyllähän se auttaa kun heti perään idioottiasiakkaista saa vaahdota kollegoille. Mutta joo ei täälläkään aina muisteta bonjourta tai muuta! Jotkut tulee "un croissant" ja törkkii vitriiniä, jotkut "donne-moi un croissant" ja jotkut tökkii pelkästään vitriiniä eikä sano mitään. Kun ei tajua/näe mitä he tarkoittavat, toinen vaan tökkii vielä lujempaa eikä edelleenkään sano mitään! Tuo tuttusi sanonta on kyllä aika paikkansa pitävä.

Linda, joo on näitä nyt hauska muistella:) Käynkin kurkkaamassa blogiisi just nyt.

Pupuce kirjoitti...

Niin tuttua, niin tuttua...*huoh*