Perillä

Hei kaikille! Olen päässyt hyvin perille, loppumatkalla tuli jopa mietittyä että tässäkö tämä nyt oli, vielä olisin voinut lukea lehteä hetken vaikka takapuoli alkoikin hieman puutua. Mulla oli matkassa ihan hirveästi kamaa, mutta ei se mitään, kukaan ei sanonut missään yhtään mitään vaikka olin unohtanut tulostaa matkalipun, paluulippua ei ollut ja ylimääräistä oli yli viisi kiloa.

Matkakenkinä entiset työkengät, ensimmäiset converseni

 

Matka tapahtui myös ilman kommelluksia vaikka sisko ehkä on muuta pelännyt. Tällä kertaa en myöhästynyt lennolta, telonut nilkkaani, unohtanut puhelinta kotiin, lentokenttäbussi ei hajonnut kesken matkan, en jättänyt avointa kynäpenaalia penkille jarrutuksen aikana, moottori ei syttynyt tuleen enkä jäänyt jumiin minnekään lumimyrskyn takia, kaikkea tällaista pientä mitä minulle on jo ehtinyt sattua. No, olin sentään unohtanut pikkusakset käsimatkatavaraan.

 

Töissä olen ollut heti seuraavan päivän aamusta ja tässä on nyt uusi toimistoni. Viikonloput ovat kuulemma kiireisempiä, mutta ei täällä nyt mikään ihmispaljous ole vieraillut. Kiinalaisia on niin paljon (normaalia) ja tunnen itseni eksoottiseksi linnuksi, paljon enemmän tietty kuin Ranskassa. Saan nukuttua niin mainiosti kuin se vain on mahdollista lentokoneessa enkä ole koskaan kärsinyt jetlagista joten olen päivässä päässyt jo oikein hyvin kiinni rytmiin. Vähän oudolta silti tuntuu kun katselen facebookissa kuinka kaikki vaan jatkaa elämää tavalliseen tahtiin Ranskassa ja minä vaan olen täällä. Onneksi on sentään viiniä ja juustoa ja netti toimii. Kippis sille!

Syön mitä vaan

Selailin vähän vanhoja kuva-arkistoja ja edelliseen kyselypostaukseen liittyen tuli taas mieleen ruoka. Minähän en pahemmin nirsoile, syön kaikkea muuta paitsi lihaa (paitsi tulinen chorizo on kyllä alkanut maistua) ja ravintolassa löydän ruokalistalta aina jotain joka miellyttää, kunhan on vain laadukasta. Tässä olisi yksi ruokamuisto Hong Kongista. Siellä vähän niin kuin arvasi etukäteen, että voisi eteen tulla jotain outoa syömistä.

 Pitkän päivän ja vähän lyhyemmän oluttauon jälkeen suunnattiin markkinoille, jotka loppuvat kuulemma "joskus yöllä". Sieltä löytyi niin syömistä kuin paljon krääsää ostettavaakin. 

 Pysähdyttiin kojulle, jossa myytiin käärmeruokia. Siellä ne odottavat hyllyllä purkissa soppaan laittamista. Ja kello näyttää olevan jo kivasti ylli puolen yön!

 Hetken päästä sain eteeni siis käärmekeittoa tai jotain sen tapaista.

 Ella lisää joukkoon vähän tulista kastiketta ja miettii, että mitähän mä nyt oikeen tulin luvanneeksi.

Ja syö sitten hyvällä ruokahalulla. Niin kuin sanotaan, se maistui ihan kanalle. Toisin sanoen ei oikein miltään ennen tulisen kastikkeen lisäämistä. Söin kaiken ja olin ihan onnellinen. Voisin jopa kuvitella hullaantuvani tähän temppuun uudelleenkin.

Viinimessuilla

 Pääsin Hong Kongiin just viinimessujen Vinexpon aikaan. Tai no, pääsin, siis ajoitin menoni! Messujen eka päivä kului siihen että hengailin vielä lentokoneessa, mutta tokana päivänä oltiinkin jo asialla. 

 

Nämä messut järjestetään joka toinen vuosi Bordeaux'ssa (jossa oltiin muuten viime vuonna) ja joka toinen Hong Kongissa. Nimensä mukaisesti Hong Kongin messut keskittyy Aasian alueen kauppaan ja kyllä siellä olikin yhtä jos toista merkkiä ja maata edustettuna, jotka pyrkivät Aasian markkinoille.

 

Kuten monella muullakin alalla viiniala on kukoistuksessaan Aasiassa ja erityisesti Kiinan alueella, jossa myynti kasvaa kovaa vauhtia sitä mukaa kun väestö on alkanut omaksua viininjuomisen tapoihinsa. Tällä hetkellä kuitenkin esim. Kiinan viininmyynnistä vain noin 15% on maahantuotuja viinejä ja loput tuotetaan paikan päällä. Itse olin "töissä" LS Winegroupin mukana tsekkaamassa uusia viinejä heidän Hong Kongin portfolioonsa

.

 

Kaverini oli töissä Vinexpolla, joten saatiin sisäänpääsy ruotsalaisen Andreas Larssonin sokkomaisteluun. Olin aivan innoissani mahdollisuudesta nähdä tämä yksi pohjoismaiden tunnetuimpia viinimiehiä.

 

Ohjelmaan kuului kolme valkoviiniä ja neljä punaviiniä ja selitykset oli kivat. Valkoviinin tunnistin, mutta punaiset vähän huonommin, tulivat suurimmaksi osaksi alueilta jotka eivät tosiaankaan ole vahvuuksiani.

 

Lopuksi oli tietty pakko tällääntyä fanikuvaan.

 

Ehdittiin pikaisesti kierrellä myös messujen kojuosuudella ja käytiin Argentiinassa, Chilessä ja Uruguayssa ja moikkaamassa tuttuja ranskalaisten kojuilla. Ja lopulta juomassa pienen lasillisenkin.

Vinexpossa monet pienemmät tuottajat yhdistyvät ja vuokraavat salin, jossa voi sitten maistella kertaheitolla kaikkia samalta alueelta tulevia viinejä. Me käytiin maistelemassa Bordeaux'n Cru Bourgeois- viinit, Piemontessa ja Chilessä. Chile oli viimeisen päivän viimeinen etappi ja jämähdettiinkin sinne hetkeksi ja toiseksi jutskaamaan erään omistajan kanssa. Heidän kokoelmastaan lähti kaikki nuo ylläolevat pullot lopulta meidän matkaan.

 

Viimeisenä iltana meillä olikin sitten kiva lastillinen viinilaatikoita kotiin asti roudattavaksi...

 

Oltiin saatu kutsu Sparkling XO- konjakkishamppanjan esittelytilaisuuteen Four Seasons- hotelliin, jossa vierähti yksi ilta.

 

Tarjolla oli kyseisen kuplajuoman lisäksi myös muita viinejä ja me tytöt istahdettiin pitkän päivän päätteksi viinilasillistemme kanssa jalkoja lepuuttamaan sillä aikaa kun pojat hoitivat businessneuvottelut. Palvelu oli aivan omaa luokkaansa ja konjakit tultiin tarjoilemaan ihan sohvalle asti illan lopuksi.

Ja mikäs siinä oli samalla ihailla Hong Kongin pilvenpiirtäjiä ja nautiskella tajuttoman hyvistä buffet-pöydän antimista.