Suomalainen ulkomailla

Sain Stazzylta tällaisen haasteen, jonka sain kerrankin aika lailla heti tehtyä ennen kuin se jää taas muiden kaltaistensa lailla haahuilemaan jonnekin muistin perukoille. Eli tarkoituksena on heitellä blogiin kaikkea sitä sälää jota suomalainen roudaa mukanaan maailmalle. Inventaariota tehdessäni hämmästyin oikein itsekin mitä kaikkea suomalaista ilman sitä ei muka voi elää.

 

Aito, oikea tiskiharja on pysynyt mukana ihan alusta lähtien, päitä vaan vaihdellen. Tästä tuleekin mieleen, että tähänkin voisi klikkailla kiinni uuden, kauniimman pään.

 

 

Mariskooli, oma ensimmäisiä aikuistumisen merkkejä ryppyvoiteen ohella. Mariskooli majailee ihan tyytyväisenä olkkarissa kaiken muun pienen sälän seassa ja majoittaa toisinaan (suomalaisia tietty) karkkeja.

 

Lukemistakin löytyy. Vino pino vanhoja ja vielä vanhempia lehtiä.

 

Hyllyssä majailee myös kirjoja, joita ehtii lukea liian harvoin. Onneksi aamuisin usein ehtii lukaista Tabermannin mietelauseen epätoivoista päivää piristämään. 

 

Muumimukit ovat rantautuneet pikkuhiljaa äisin lahjoittamina. Ja kummasti tämäkin villitys on ottanut tulta alleen Ranskassa, koti-Suomessa kun moinen ei yhtään kiinnostanut. Huomaa, että mukeista pilkistää myös Lumenen huulipunia ja kynsilakkoja.

 

Muumiaihe jatkuu tekstiliosastolla. Kaapeista löytyy vino pino lakanoita ja pyyhkeitä, joita on roudattu Suomesta asti. Miksei lakanoita voi muka ostaa Ranskasta??? Ehkä siksi ettei esim. pussilakanoissa ole reikiä nurkissa.

 

Lumenen tuotteita on kertynyt myös aika lailla. Osa on vanhoja lemppareita, joille en millään ole muka löytänyt korvaajaa paikallisista merkeistä, osa uusia tuttavuuksia kuten tämä kirkastava seerumi. Aika lailla se näyttää kuluneen kuitenkin. Voin suositella, vaikka turha sitä on odottaa jonkun seerumin kirkastavan naamaa aamulla jos on mättänyt suuhunsa pussillisen sipsejä ja yhden lasillisen liikaa.

Kasa Kalevala koruja. Klassikoita, jotka sopivat täydellisesti mun makuun.

 

Äiti lähettää myös usein kaikkea kivaa mässäilyuutuuksia ja pitää tyttärensä hampaat huollettuna Jenkillä ja näillä Xylimax-pastilleilla joita heittelen suuhun epäsäännöllisen säännöllisesti.

 

Ruokatuliaisia viimeisiltä Suomen reissuilta. Mitähän ihmettä minä oikein olen kuvitellut tekeväni siirapilla?

Marimekon uusi kukkaro ja Marimekon lakanakin. Ihanaa, että sain äidiltä uuden kukkaron varastetun tilalle, olinkin jo ihan hukassa ilman sitä. 

Kaikenmaailman kulinaarisia tuotteita kuuluu myös lisäksi arkeeni kuten Fazerin eri siniset suklaat, hedelmäaakkoset, suklaarusinat, salmiakin eri variaatiot, Kotitilan valkosipulisinappi ja pakasteessa kallein aarre ruisleipä. On se vaan kivaa olla suomalainen.

Huivi

Lauantaina ehdin käydä vielä kiireisen päivän ja töiden jälkeen pienellä kaupunkikierroksella ennen kuin lähdin ravintolaan illalliselle.

Alun perin piti löytää kasvorasva, mutta mukaan tarttui käsivoide (entinen alkaa olla lopussa), sävyttävä auringonoton jälkeinen rasva, josta olen jo jostain lehdestä innolla lukenut ja nyt löytyi sekä uusi ripsari.


Käytän yleensä Lancomen Hypnose-ripsaria, mutta se alkaa nyt olla lopussa ja päätin kokeilla jotain halvempaa versiota (ennen joulua...) ja mukaan lähti L'Oréalin joku extratuuheuttava, jossa näin ensi näkemältä pistää silmään ainakin tosi iso ja tuuhea harja.

Sunnuntain ohjelmistoon kuului löhöilyä parvekkeella ja sitten vähän lisää löhöilyä rannalla. Päällä oli pari vuotta vanhat H&M:n trooppiset bikinit, jotka on valitettavasti vähän pienet (ei ollut enää kokoja ostettaessa, mutta kun oli niin ihanat oli vaan pakko tunkeutua pienempään kokoon...). Tässä vielä uusi huivi, ihanan pehmeä ja jo uusi lemppari.