Viimeinen luukku

 Ennen jouluaattoa avasin jo ensimmäisen lahjani, jota en millään jaksanut odottaa jouluun asti. Olen nimittäin saanut syksyn mittaan kaksi ihanaa pakettia Suomiosoitteeseeni, joiden avaamista olen odottanut kuin kuuta nousevaa.

 Toisesta paketista paljastui ihana valkoinen helmirannekoru, musta on omasta takaa. Tämä rannekuva on vähän outo, mutta pakko sitä oli heti kokeilla, jo ennen yhdenkään kuvan ottamista.

 Lopputulos: korvikset ja rannekoru, jotka sopivat minulle täydellisesti, jopa kapeaan ranteeseeni ja yksi onnellinen joulunodottaja. Kiitos Cherry!

 Kävin myös vihdoin parturissa siistimässä tukkaani, siihen laitettiin vähän raitaa ja latvoja lähti. Olen itseasiassa ihan hämmästynyt kuinka pitkäksi hiukseni ovatkaan kasvaneet, sillä ne ovat laadultaan erittäin ohutta, suomalaista hiusta, joka ei vuodessakaan tunnu kasvavan senttiä enempää. Lisäksi olin aivan onnessa kun kampaaja halusi vielä kihartakin tukkani. Sopi minulle kun en itsekään osaa!

Uusissa hiuksissa oli sitten hyvä poseerata. Tästä kuvasta voisi melkein löytää hääteeman: jotain uutta (hiukset), jotain vanhaa (rannekoru), jotain sinistä (villatakki) ja jotain lainattua ( koko vaatekerrasto siskolta, kun omiakaan ei vieläkään ollut tullut). Itseasiassa oli aika kiva käydä siskon vaatekaapilla, vaikka asianomainen ei tästä niin tykännytkään.

Tästä pääseekin pian avaamaan loputkin lahjat, 

Hyvää Joulua Kaikille!

Lähtölaskenta

Elämässä ei nyt juuri tapahdu mitään uutta ja erikoista. Tai erikoista ehkä, mutta ei mielenkiintoista. Olen alkanut pikku hiljaa panikoimaan lauantaista lomalle lähtöä! Minun kohdalla käy tietysti niin sopivasti, että olen juuri koko päivän töissä perjantaina eli saavun kotiin joskus ysin aikaan illalla. Eli perjantaiksi on turha suunnitella mitään pakkaamisia. Laukku pitäisi saada siis valmiiksi jo torstaina.
Lisäksi tänään tuli vähän lisämaustetta lähtövalmisteluihin, kun ruvesi kaivamaan esiin passiani. Eikä sitä löytynyt mistään. Aloin jo oikeasti panikoida ja hikoilla vielä entistäkin enemmän (sisälämpötilaksi rekisteröitynyt tällä hetkellä 28,8°C), kunnes Monsieur saapui kotiin ja armollisesti mainitsi, että passini olikin hänellä jossain tallessa. Olin sen joskus antanut hänelle ja unohtanut autuaasti. Tämä ei silti poista toista ei-ehkä-niin-kiireellistä ongelmaa, nimittäin sitä että olen taas hukannut autoni rekisteriotteen. En nyt juurikaan käytä autoani tällä hetkellä, mutta olisi se silti kiva tietää missä se on...

Olen tänä kesänä käyttänyt BC:n auringon vahingoittamille hiuksille tarkoitettuja tuotteita ja tykkään niistä tosi paljon. Erityisesti hajusta, haistelen tukkaani koko ajan. Itseasiassa aiemmin minulla oli jo tuota UV-suihketta, mutta yllä olevaan pakkaukseen törmäsin Ideaparkissa. Siinä oli shampoota, suihketta, hiuksiin jätettävää hoitoainetta ja vähän muutakin oheistuotetta. Ja kaikki tosi halvalla. Niinpä ostin ja olen ollut kaikkiin tosi tyytyväinen. Erityisesti shampooseen, joka jättää pehmeät ja tietty hyvän tuoksuiset kutrit. Nämäkin pakkaan mukaan aurinkolomalle.

Ajan tasalla

Olen ollut viettämässä taas viiden päivän viikonloppua Marseillessa ja aika on suhahtanut ohi aivan liian äkkiä ja huomaamatta. Olen ollut töissä, johon on mennyt aivan hirmusti aikaa ja loppuajan on täytynyt pallotella Monsieur'n ja hirveän Excel-kotitehtävän parissa, jota olen tässä väsännyt melkein kaksi päivää, eikä loppua vieläkään näy. Mitenköhän sitä kokeessa...
Tämä taisi nyt olla sitten viimeinen reissu Marseilleen ennen joulua ja joululomaa, sillä olen saanut työtä myös Bordeaux'sta, jatkan saman yrityksen parissa missä olin ennenkin. Saahan siitä lisätienestejä, mutta vapaa-aika tulee kyllä jäämään aivan minimiin.

Lokakuussa löysin kaapin kätköistä vanhat lempifarkut, jotka olin laittanut säästöön. Niissä on polvessa nirhautuma, sillä kaaduin pyörällä joskus kaksi vuotta sitten, ja nyt huomasin, että tämähän onkin muotia! Tunteeko sitä itsensä joskus vanhaksi...


Laitoin ne siis heti päälle ja olin tyytyväinen, etten silloin heittänyt näitä "rikkoutuneita" farkkuja pois! Huomaa myös päivänmäärä 10.11, sillä kävin silloin vielä viimeistä kertaa uimassa!


Tässä uusi ostamani shampoo ja hoitoaine vaaleille hiuksille, joka lupaa vieläkin blondinpaa lookkia. Olen ollut aika tyytyväinen tähän tuotteeseen, sillä vielä en ole edes peilin edessä alkanut tuijotella juurikasvua ja josko pian pitäisi varata aika raitoja laittamaan kampaajalle.

Nyt lähden pakkaamaan laukkua, kummasti sitä tavaraa on aina niin paljon, ja sitten lähden vielä kerran kävelylle Välimerta ihailemaan melkein aurinkoiseen säähän!

Kevättä hiuksissa

Kaikista käytetyin hiuskoristeeni on ehdottomasti erilaiset kukkaviritykset. Tämä ei kai ole kovin suosittu tapa Suomessa, jota en itseasiassa edes itse käyttänyt ennen kuin tutustuin tahitilaiseen kaveriini. Näin kesän tullessa on kiva laittaa vähän iloista väriä tukkaan.

Tässä osa hiuskukistani, loppuosaa ei juuri nyt löytynyt kuvausta varten. Melkein kaikki on varmaan H&M:ltä, sieltä aina löytyy halpoja ja kaikenkokoisia virityksiä.

Tämä tapa laittaa kukka korvan taakse on käytössä siis ainakin Tahitilla, jossa käytetään vähemmän muovisia ja enemmän oikeita kukkia, erityisesti Tahitin omaa kukkaa, Tiarea. Naiset käyttävät kukkaa täyteen kukkaan puhjenneena, ja jopa miehet voivat sitä käyttää kukan ollessa vielä nupulla.
Kun kukan laittaa vasemman korvan taakse, tarkoittaa tämä henkilön olevan varattu, ja oikealla korvalla oleva kukka, henkilön etsivän seuraa tai ainakin olevan vapaa.
Tiaresta valmistetaan myös monoï-öljyä, jolla saa ihosta ja hiuksista ihanan pehmeän, mutta rannalla se ei pahemmin suojaa tälläistä skandinaavista ihoa auringon polttavilta säteiltä.

Tässä parin vuoden takaisessa kuvassa olen häissä ja Ranskan kesästä löytyi Tiare-kukkia muistuttavia yksilöitä koristamaan meidän neitojen tukkaa. Ehkä tämä näyttää kuitenkin nätimmältä tuollaisen tumman tukan kanssa...