Minusta tuli maisteri

Mun koulujutuista on kyselty aina välillä. Olen siis suorittanut kaikki lukion jälkeiset opinnot Ranskassa ja viime keväänä sain käteen kirjaimellisesti maisterin tutkinnon ja opinnot päätökseen. Bordeaux'een saavuin aikoinaan suorittamaan juurikin tätä maisterin tutkintoa, alemman kaupallisen alan perustutkinnon tein Montpellierin yliopistolla.

 

Opiskelin INSEEC Business Schooliin kuuluvassa hienosti nimetyssä Bordeaux International Wine Institute-koulussa. Siellä voi tehdä myös Bachelor-tutkinnon, mutta itse suoritin kaksivuotisen Master/MBA-tutkinnon. Ihan kivaahan meillä oli...

 

Koulu sijaitsee joen rannalla ja parvekkeelta on kivat näkymät kaupunkiin. 

Eka vuosi oli kokonaan ranskaksi ja suurin osa tunneista yleistä kauppatietoutta joten tunnitkin oli järkätty yhdessä monen muun erikoistumisalan kanssa. Oltiin yhdessä ainakin markkinointi-, luksus-, kansainvälisen kaupan opiskelijoiden kanssa. Välillä oli sitten oman erikoistumisalan tunteja, meillä siis kaikkia viinijuttuja.

 

Päätösjuhlassa toiset oli paremmin pukeutuneita kuin toiset ja diplomikin vielä tahrattomana kädessä...

Toinen vuosi oli kokonaan englanniksi ja luokka vaihtui sillai että yli puolet olikin muita ulkomaalaisia, ja minun piti luovuttaa eksoottinen ulkomaanlintuasemani. Tunnit oli kokonaan omistettu viini-ja viinajutuille. Kun tässä lähimailla ollaan käytiin viinitilakierroksilla muutaman kerran ja Cognacin alueella katsastamassa konjakin valmistumista.   

 

Kilisteltiin kiitettävästi diplomin kunniaksi.

Toinen vuosi oli mielestäni helpompi ja paljon kivempi kuin ensimmäinen. Tunnit oli mielenkiintoisia ja englanti itselle helpompi työkieli. Erimaalaisten näkemykset ryhmätöissä (joita oli tosi paljon) toivat uuden ulottuvuuden myös omaan pohdintaan. Meillä oli tosi hyvä kaveriporukka, kolme tyttöä ja kasa poikia, joiden kanssa biletettiin hurjasti (tai siis maisteltiin viinejä!), käytiin retkillä, jaksettiin yhdessä raahautua kouluun (tytöt enemmän kuin pojat) ja järkättiin tuhannet kerrat illallisia sun muita.  

 Vakkaripaikassa pistämässä jalalla koreasti vielä kerran melkein täysinäisen porukan kanssa. Minulla mahtava ilme taas kerran.

 INSEEC on yksityiskoulu, joten se maksaa ihan helvetisti. Melkein-ilmaisen yliopiston jälkeen odotin siltä vähän liikoja sillä ranskalaiset jaksaa järkätä asioita aina yhtä huolettomasti oli kyseessä sitten julkinen tai yksityinen koulu. Parasta mitä koulusta jäi käteen oli siellä syntyneet tuttavuudet, sekä businessmielisesti että ihan oikeat ystävyydetkin. Ekalta vuodelta olen pitänyt yllä tuttavuuksia vähän kaikilta erikoistumisaloilta, jotka on tullut tarpeen esimerkiksi rahoituksesta puhuttaessa omaa yritystä perustaessa. Viinialan tuttavuudet taas ovat auttaneet kaikessa muussa.

Ranskassa työelämä toimii aikalailla suhteilla, ehkä enemmän kuin Suomessa, olen itsekin huomannut. Täällä pitää muistaa poskisuukotella monta kertaa kaikki tärkeät henkilöt ja jauhaa niiden kanssa vaikka säästä tai niiden tenavista, että kauppa tulisi allekirjoitettua. Lounaalla saatetaan ottaa yksi jos toinen lasillinen viiniä ja mitä paremmissa väleissä ollaan, sitä parempaa diiliä voi yrittää myös neuvotella. Tämä suomalaiselle aika outo, small talk-keskustelu on kyllä joskus tosi hermoa raastavaa kun on huonolla päällä ja haluaisi vain palata peiton alle eikä hymyillä nätisti ja heittää huulta. 

Tässä pikakuvaus omakohtaisesta Ranska-opiskelusta ja vähän työelämästäkin. Ehkä kaikkialla ei ole asiat näin, mutta kaikkea tällaista on itselleni sattunut!

Tässä loppuun videomateriaalia diplomien jaosta ja apua, minäkin siellä vilahdan muutaman kerran. Salissa ei millään meinannut malttaa istua paikalla kun piti höpötellä kaikkien kanssa...

Valmista tuli

Sainhan sitten lopulta sen gradutyönkin valmiiksi. Viimeinen viikko meni kyllä aikamoisessa humussa ja pitkälti kahvin ja redbullin voimalla. Mitä oli pakko jättää viime tipalle...Työn ja kirjoittelun ohella ehdin jostain kumman syystä tavata vielä kavereitakin ja kaksi viimeistä yötä meni ihan muutaman tunnin yöunilla, kun vielä viimeisenä iltana lähdin töiden jälkeen yhdelle drinkille tapaamaan kavereita, jotka tosin he olivat jo saaneet kirjallisen työn valmiiksi.

 Palautusta vailla valmis.

 Viime hetkillä tuli juostuakin ympäri kaupunkia, sillä tulihan sitä kaikessa kiireessä unohdettua, että melkein koko kaupunki on kiinni heinä-elokuussa...Sen jälkeen oli kiva hengähtää ja istahtaa äidiltä tulleen ihanan paketin ääreen herkkuja mussuttamaan.

 Sisältä paljastui myös jotain muuta erittäin odotettua... 

Aaaah uusi helmirannekoru! Tämä onkin pysynyt ranteessa siitä hetkestä lähtien kun sen siihen laitoin paketista kaivettuani. On aivan ihana ei muuta voi sanoa! Lisää näitä helmikoruja voi käydä tsekkaamassa Cherryn blogista ja sivuilta. Itse olen erittäin tyytyväinen ja onnellinen ja valtavat kiitoksethan tästä lähtee tietysti ihanalle tekijälle!

Kyllä koulussa oli kivaa

Nyt kun olen tässä lomailun ja työttömyyden oudossa välitilassa miettien mitä sitä tulevaisuudella tekisikään, on välillä kiva muistella minkälaista koulussani tänä vuonna olikaan. Yhdellä sanalla kuvailisin, että hauskaa oli. Viimeinen kouluvuosi meni menojaan tosi nopeasti ja suurimmaksi osaksi tuntui siltä, että olin ihan tuuliajolla enkä suhtautunut opiskeluihin tarpeeksi vakavasti. Tunneilla en kirjoittanut muistiinpanoja tietokoneelle ja lähdin joksus kotiin ruokatunnin jälkeen enkä mennyt tunnille iltapäivällä. Välillä tuli nautittua ihan liian myöhään venyneitä aperoja kavereiden kanssa ja nukuttua liian vähän. Vuoden opiskeluiden tulokset tuli sähköpostiin eilen ja voin ylpeänä todeta, että en ikinä ennen ole ollut yhtä hyvä oppilas jos arvosanoja katsotaan!

Tässä eräs oppitunti viimeiseltä kouluviikoltani:

Meillä oli nimittäin shamppanjan oppitunti. Shamppanjat eivät kuuluu omaan erikoisalaani, mutta olihan niitä kiva opiskella...

 

Meillä oli "opettajana" joku kommunikaatiojohtaja Veuve Clicquot-shamppanja merkiltä, joka oli erittäin mukava ja piti oppilaiden mielenkiinnon yllä. Puhuttiin muunmuassa shamppanjan ja ruoan yhdistelemisestä ja tähänhän vastauksena tuli, että shamppanja käy ihan kaiken kanssa!

 Osaksi mielenkiintoa piti varmaan yllä se, että tuntiin kuului shamppanjan maistelua...Luokka oli kyllä aika levoton, taisi yhdellä jos toisella olla takana tapahtumarikas yö ja minäkin sain kaivaa luokan pojille parit särkylääkkeet päänsärkyyn.

  Veuve Clicquot'in merkkiin kuuluu aika monta eri variaatiota.

 

Mutta kaikkien korkissa komeilee alkuperäinen keltainen leski, Madame Clicquot (omaa sukua Ponsardin), joka ensimmäisenä naisena otti haltuun tämän shamppanjatalon hänen miehensä kuollessaan madamen ollessa vain 27-vuotias vuonna 1805. Hän kehitti muunmuassa menetelmän, jolla saadaan kuplat luonnollisesti shamppanjaan (ja siten ensimmäisen shamppanjan) ja tekniikan, jolla shamppanjapulloja pyöritellään niin että sakka laskeutuu korkkiin ja se voidaan jäädyttämällä poistaa pullosta kuplia menettämättä.

 

 

Saatiin maisteltavaksi tätä vuosikerrallista shamppanjaa vuodelta 2002, joka on merkattu pullon etikettiin "vintage"-merkinnällä. Yleensä shamppanjoiden etiketissä ei vuosilukua näy toisin kuin muiden viinien, sillä shamppanjat ovat sekoituksia shamppanjatalon eri vuosikerroista.

 

Toisekis maistoin myös rosé-shamppanjaa, joka olikin minulle ensimmäinen kerta. No, omasta mielestäni tämä oli kaikista vähiten minun makuuni. Vaaleanpunainen väri tulee siitä, että punaisen rypäleen kuorien annetaan vaikuttaa rypälemehussa hetken niin, että se värjäytyy. Shamppanjaa valmistetaan kolmesta eri rypäleestä: Pinot Meunier, Pinot Noir ja Chardonnay. Näistä kaksi ensimmäistä ovat punaisia rypäleitä ja Chardonnay vaalea (josta yksin valmistettuna valmistuu Blanc des blancs-shamppanja). 

 Onnellinen joskin hieman väsähtänyt maistelija. Kaverini oli juuri tällä viimeisellä viikolla vierailulla luonani, joten aika oli hieman kortilla.

 Ja taas kuohuu auki yksi pullo...

 Maistelussa oli siis "peruskeltainen" Veuve Clicquot, vaaleanpunainen versio, vuosikerrallinen ja La Grand Dame eli joku speciaali versio, joka näyttää olevan vuodelta 1998. Kun itse en useimmiten nauti shamppanjaa, mielestäni eroja oli aika hankala huomata. Lisäksi minua kuplat haittaavat maistelemasta, jonka takia en pahemmin pidä shamppanjasta vaikka voihan tuota juoda jos sattuu...Omaksi voittajaksi julistan vuosikerrallisen 2002. Ihan vielä sitä ei kuitenkaan ole tullut ostettua.

Lopuksi jäätiin hieman jutustelemaan opettajan kanssa, joka kansalaisuuden kuultuani tunnisti heti meidän oman Master of Wine:n Essi Avellanin, joka on erikoistunut shamppanjoihin. On kuulemma suomalaisilla naisilla peräänantamaton ja rohkea luonne... 

Ahkerana

Vaikka viikonloppu näytti aika vauhdikkaalta, niin ollaan täällä oltu hommissakin! Huomenna täytyy palauttaa aika iso individuaalinen koulutyö, ja sitä olen kirjoitellut sormet kuumana näppäimistöllä. Nyt alkaa jo pahemman kerran tökkiä kaikki mikä koskee Amerikan viinimarkkinoita, eikä tekstistäkään meinaa millään muodostua sellaista kuin haluaisin.

Tiedän kuitenkin, että tämä olisi tällä erää viimeinen projektityö, joka antaa vähän motivaatiota. Samoin kämppis, joka vieressä kyttää etten seikkaile liikaa netissä ja istun koko ajan koneen ääressä ankä haahuile kämpässä. Koulua on jäljellä vielä kauhistuttavat muutama viikkoa, jonka jälkeen pitäisi aloittaa työharjoittelu. Tämä onkin seuraava projekti, jonka parissa pitäisi jatkaa etsintöjä, heti kun olen saanut muotoilluksi viimeisen lauseen raporttiini. Nyt takaisin työn pariin heippa!