Uuden Vuoden Talo

Piparitalon rakennus vähän jäi. Osat tuli valmiiksi jouluaattona, mutta liimaminen, josta tykkään vähiten, jäi vain kummasti kaikkien kiireellisempien juttujen alta, kuten Millenium-elokuvien katselun. Ryhdistäydyin sitten ja pakotin hyvän hetken tullen siskoni talon rakennuspuuhiin. Nopeasti se saatiinkin lopulta pystyyn.

 Pihassa oli kuulemma kuulunut olla lehmiä ja kanoja, mutta kaikkien lehmien hännät tai päät meni rikki ennen kuin ne ehtivät piparitalon pihaan asti ja kohtalona oli päätyä parempiin suihin. Kanoja en oikein osannut askarrella, joten pihapiirin asukeiksi riitti talon isäntä ja emäntä, kuusi, sen takaa vilkuileva mörkö, laiva ja huulet.

 Nyt odotellaan enää vuoden vaihtumista, että saataisiin korkattua meidän talo!

Itse aion nauttia vielä parista argentiinalaisesta ja espanjalaisesta viinistä, jotka kävin hakemassa Alkosta pitkän pohdiskelun jälkeen, ja rakettien katselusta ja taas kerran ruoasta!

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Meidän sanomalehdessä olleen toivotuksen myötä nähdään ja kuullaan taas ensi vuonna!

Kun joulu on

 Voihan vielä kirjoittaa jouluaatosta, vaikka siitä on jo vierähtänyt muutama päivä? En saa ikinä tarpeekseni joulusta, voisin vieläkin kuunnella jouluhoilotusta, en saa siitä tarpeekseni, vaikka olisi radio auki kaikkina mahdollisina hetkinä. Yritettiin listata joululaulujen TOP3 tai 4, omaksi suosikeikseni päätyi:

- Tähti tähdistä kirkkain: hyppäsin jouluaattona sängystä ylös tätä laulaen vaikken osaa kuin pari riviä.
- Sylvian joululaulu: varsinkin se viimeinen säkeistö, jossa sanotaan  "sen vertaista toista en mistään ma saa, on armain ja kallein mull' ain' Suomenmaa". Niinpä, tätä on parasta vetistellä kun on vielä ulkomailla.

- Oi Jouluyö, Antti Tuiskun laulamana, ihana.

- Jouluyö, juhlayö on myös kaunis ja Heinillä härkien ja...

 Yöllä paistetaan kinkkua ja muistan kuinka pienenä sitä oli jännää käydä katsomassa keskellä yötä.

 Meidän jouluperinteet alkaa uurtaa uusia uria, kun pieniä lapsia ei enää ole ja isommat tahtoo kuorsata vähän myöhäisempään aamulla. Niinpä ohjelma on siirtynyt muutamalla tunnilla myöhempään, mutta alkaa aina kuusenkoristelulla ja glögillä. Kun siis päästään ensin heräämään...

 Sitten syödään aamupalaksi, vai pitäisikö sanoa, että brunssiksi, tietenkin riisipuuroa ja toivotaan kaikki ettei manteli meni aina samalle siskolle. No, hänelle se tuli taas tänä vuonna ja meidän muiden täytyy vaan yrittää toivoa hyvää uudempaa vuotta ihan ilman manteliakin. Itse tykkään enemmän pelkistä luumuista, joten muut hedelmät saivat tänä vuonna väistyä kiisselistä.

 Käydään saunassa, puetaan juhlavaatteet. Iltapäivällä ahkera leipuri teki piparitalon osat ja maisteli jouluolutta. Ennen ollaan maisteltu äidin kanssa englantilaista suklaaolutta monena vuotena, mutta vähän aikaa sitten päädyttiin lopputulokseen, että on se vaan niin pahaa, vaikka hyvältä kuulostaakin, että tavallinen suomalainen jouluolut on parempaa.

 Illaksi katettiin joulupöytä, kahteen osaan, kun kaikki ei millään mahdu kerralla pöytään. Meillä oli uutuutena tänä vuonna bataattilaatikkoa (itse en tykännyt ihan niin paljon kuin kuvittelin, muut kylläkin) ja maustevoissa haudutettuja ruusukaaleja. Bongasin reseptin jostain Annasta, juuri ennen joulua, ne olikin tosi hyviä.

Joulupöydässä juomana oli chileläistä punaviiniä Tapapaca, jolta oli tuotu markkinoille "jouluversio", vaikka olen ihan varma, että tavalliseen viiniin on vaan lätkäisty uusi etiketti. Olin silti mainoksen orja ja pakkohan se oli napata mukaan. Maku ei ollut ihan odotusten mukainen, vähän liian agressiivinen ja hapokas meidän makuun. Viini oli myös nuori, vuodelta 2009, niin se ei ole varmaan saanut tekeytyä ihan tarpeeksi ennen pullottamista.

Valkoviininä oli uusi-seelantilainen Jackson Estate, olen kuullut paljon hyvää tämän maan sauvignon blanc-viineistä, ja Suomessahan näitä löytyy muutama. Viini oli ryhdikkään hapokas, vähän sitruunainen ja erittäin mustaherukkainen, mutta jonka kirpeyttä juuri hapot tasapainottavat. Itse tykkäsin, ja huomasin myöhemmin, että Viini-lehti oli valinnut tämän vuoden valkoviiniksi.

 Pukki oli heittänyt lahjat kuusen alle, josta ne sitten jaettiin ruokailun jälkeen. Tämän jälkeen pelattiin vähän Aliasta ja naurettiin paljon.

 Lähdin myös jouluyön vesperiin keskiyöksi siskojen kanssa.Ihanaa kun sai taas kerran joululauluja ja kuulla jouluevankeliumin. Tänä vuonna vesperissä puhuttiin myös hieman englantia, joka olikin varmaan mukavaa ulkomaalaisille. Monsieur on joskus ollut mukanani pitkästymässä, kun ei ole tajunnut mitään, ja bongaillut blondeja ajankuluksi. Pappi kyllä hapuili hieman englanniksi, mutta hyvin meni. Myös musiikkiesityksiin oli löydetty aivan mahtavia nuoria laulamaan.

 Käytiin vielä ihailemassa hautausmaan kynttilämerta, meidän kuolleet ovat muualle ja heille käytiin sytyttämässä omat kynttilänsä vasta joulupäivänä.

 Näissä tunnelmissa oli sitten kiva sukeltaa taas lämpimään vällyjen alle ja sanoa, että taas on yksi jouluaatto ohi. Seuraavana päivänä olisi kuitenkin tiedossa joulupäivä ja sukulaiskierros.

Itse voin vain huokailla, kuinka Suomessa on kaunista ja tunnelmallista uuvuttavasta pimeydestä huolimatta. Kuinka kauniilta näyttää tuhansin kynttilöin valaistu hautuumaa, Ranskassa ne ovat muurin suljettuja alueita joihin on pääsy vain tiettyinä aikoina. Kuinka hauskaa on, kun hengitys huurtuu pakkasesta ja paljaiden koivujen oksat on huurteesta valkoiset. Kuinka mieltä ja kehoa lämmittää kuuma glögi. On se vaan ihanaa olla jouluna Suomessa.