Viinimessuilla

 Pääsin Hong Kongiin just viinimessujen Vinexpon aikaan. Tai no, pääsin, siis ajoitin menoni! Messujen eka päivä kului siihen että hengailin vielä lentokoneessa, mutta tokana päivänä oltiinkin jo asialla. 

 

Nämä messut järjestetään joka toinen vuosi Bordeaux'ssa (jossa oltiin muuten viime vuonna) ja joka toinen Hong Kongissa. Nimensä mukaisesti Hong Kongin messut keskittyy Aasian alueen kauppaan ja kyllä siellä olikin yhtä jos toista merkkiä ja maata edustettuna, jotka pyrkivät Aasian markkinoille.

 

Kuten monella muullakin alalla viiniala on kukoistuksessaan Aasiassa ja erityisesti Kiinan alueella, jossa myynti kasvaa kovaa vauhtia sitä mukaa kun väestö on alkanut omaksua viininjuomisen tapoihinsa. Tällä hetkellä kuitenkin esim. Kiinan viininmyynnistä vain noin 15% on maahantuotuja viinejä ja loput tuotetaan paikan päällä. Itse olin "töissä" LS Winegroupin mukana tsekkaamassa uusia viinejä heidän Hong Kongin portfolioonsa

.

 

Kaverini oli töissä Vinexpolla, joten saatiin sisäänpääsy ruotsalaisen Andreas Larssonin sokkomaisteluun. Olin aivan innoissani mahdollisuudesta nähdä tämä yksi pohjoismaiden tunnetuimpia viinimiehiä.

 

Ohjelmaan kuului kolme valkoviiniä ja neljä punaviiniä ja selitykset oli kivat. Valkoviinin tunnistin, mutta punaiset vähän huonommin, tulivat suurimmaksi osaksi alueilta jotka eivät tosiaankaan ole vahvuuksiani.

 

Lopuksi oli tietty pakko tällääntyä fanikuvaan.

 

Ehdittiin pikaisesti kierrellä myös messujen kojuosuudella ja käytiin Argentiinassa, Chilessä ja Uruguayssa ja moikkaamassa tuttuja ranskalaisten kojuilla. Ja lopulta juomassa pienen lasillisenkin.

Vinexpossa monet pienemmät tuottajat yhdistyvät ja vuokraavat salin, jossa voi sitten maistella kertaheitolla kaikkia samalta alueelta tulevia viinejä. Me käytiin maistelemassa Bordeaux'n Cru Bourgeois- viinit, Piemontessa ja Chilessä. Chile oli viimeisen päivän viimeinen etappi ja jämähdettiinkin sinne hetkeksi ja toiseksi jutskaamaan erään omistajan kanssa. Heidän kokoelmastaan lähti kaikki nuo ylläolevat pullot lopulta meidän matkaan.

 

Viimeisenä iltana meillä olikin sitten kiva lastillinen viinilaatikoita kotiin asti roudattavaksi...

 

Oltiin saatu kutsu Sparkling XO- konjakkishamppanjan esittelytilaisuuteen Four Seasons- hotelliin, jossa vierähti yksi ilta.

 

Tarjolla oli kyseisen kuplajuoman lisäksi myös muita viinejä ja me tytöt istahdettiin pitkän päivän päätteksi viinilasillistemme kanssa jalkoja lepuuttamaan sillä aikaa kun pojat hoitivat businessneuvottelut. Palvelu oli aivan omaa luokkaansa ja konjakit tultiin tarjoilemaan ihan sohvalle asti illan lopuksi.

Ja mikäs siinä oli samalla ihailla Hong Kongin pilvenpiirtäjiä ja nautiskella tajuttoman hyvistä buffet-pöydän antimista.

Viineilyä

Sunnuntaina kävin viinimessuilla. Täällä oli viikonloppuna Salon des vignerons indépendants eli omatoimisten viinintekijöiden messut näin vapaasti suomennettuna.

 

Koko tapahtuma oli melkein päässyt lipeämään mielestäni kunnes lauantai-iltana meillä kävi ravintolassa kaksi asiakasta, jotka jättivät pari kutsua. Pohdin sitten lauantaiyönä klo 2, että ketä voisin kutsua mukaan näin lyhyellä varoitusajalla. Useat kaverit olivat lähteneet bilettämään, meillä venyi perjantai-ilta jo melkein aamun puolelle pomon kanssa joten itse käppäilin kiltisti kotiin. Onneksi sunnuntaina eräs kaveri lähetti viestiä ja niin lähdettiin matkaan.

 

 Olin samoilla messuilla jo viime vuonna ja siellä oli ihan kivaa. Tänä vuonna oli paikalla aika lailla samaa porukkaa ja saavuimme paikalle niin myöhään, että aikaa ei jäänyt kuin osan viineistä maisteluun. Päätettiin keskittyä etelä-Ranskan ja Korsikan viineihen mitä nyt alussa kävimme myös yhdellä Sancerre-kojulla, jonka omistaja oli meille antanut kutsut.

 

Koska saavuimme paikalle viimeisen päivän viimeisillä tunneilla, oli messuilla paikoittain hieman tungosta.

 

Käytävillä oli välillä opastavia tekstejä, kyseessä oli myös ihan yksityishenkilöille auki oleva tapahtuma.

"Maistele ensin valkoiset, sitten kuplivat, rosét, punaiset, makeat ja lopuksi väkevät". 

Itse ehdin tosin maistaa vain kahta valkoista, yhtä shamppanjaa ja yhtä makeaa, muuten keskityttiin punaisiin ja väkevät jäi tällä kertaa kokonaan väliin.

Omiin suosikkeihin lukeutui korsikalaiset Patrimonio-alueen viinit ja Välimeren puolelta Espanjan rajalta tulevat 100% syrah-lajikkeiset viinit.

 

Yhtä lailla tykättiin molemmat Gigondas'n ja Chateauneuf du pape-alueilta tulevista viineistä. Nämä sijaitsevat etelä-Ranskassa Rhône-joen laakson alueella.

"Maistelkaa viinejä nuorimmasta vanhimpaan"

 

Pakko meidän oli myös kuvata itsemme "Maistella, eli sylkäistä"- kyltin edessä. Melkein kaikki tulikin sylkäistyksi paitsi ne parhaimmat ja loppua kohden join kyllä ihan reippaasti parit tilkat (kun en ollut kuskina).

Lopussa suu ja kieli oli ihan violettina.

Nähtiin myös hauskoja etikettejä, ja oli nuo viinitkin ihan hyviä.

Lopulta mukaan lähti kaikista ennakkoluuloista huolimatta makeaa valkoviiniä côteaux de layon-alueelta. Itse en tosiaankaan ole mikään makeiden viinien ystävä, mutta ystävän innoittamana päätettiin maistaa tätä ja olihan se sitten lopulta oikein hyvää itseasiassa! Eikä yhtään haitannut, että myyjä oli ihan söpö ja kova supliikkimies :).

Näin kivoissa merkeissä sujui leppoisasti sunnuntai ja nyt onkin taas uusi viikko alkanut...

Ylöspäin

Niinhän se menee, että kun kaikki asiat on tosi huonosti, niin siitä voi vaan alkaa mennä paremmin. Ajattelin ettei minun tarvi täällä blogissa jauhaa työasioista, mutta kun se nyt on vain viime aikoina ollut koko elämäni, täältä tulee. Viimeisen kommenttini jälkeen olen siis löytänyt oikein kivan ravintolan, jossa on nyt vakipaikka tarjolla. Huomenna allekirjoitan vielä sopimuksen niin, että voi kai tätä viralliseksi sanoa! Tietokonekin toimii, kameraa odotellaan ja puhelinjuttu on no, tekemisasteella. Onneksi on vanhoja luotettavia Nokian puhelimia varastossa, jotka toimivat vielä melkein 10 vuoden jälkeen!

Ensi viikolla edessä on hurja viikko, sillä pyysin heti kättelyssä tämän viikonlopun vapaaksi. Lauantai-iltana oli koulun bileet ja tänään alkoi kansainväliset viinimessut Vinexpo.

Käytiin siis kääntymässä, toisin sanoen vietettiin päivä messuilla. Kyseessä on ammattilaisille tarkoitettu messu, jonne lähdin tulevan pomoni kanssa. Näistä kuvioista lisää kunhan ehdin kirjoitella. Mitään kamalan kiinnostavaa ei löytynyt sillä minua kiinnostavat argentiinalaisten viinien osastot jäi käymättä, kun aika loppui kesken.

Lähden tästä katselemaan kaupungin menoa, sillä Bordeaux'n joen rannalla juhlitaan "joen juhlaa" vielä tänään. Eilen näimme jo ilotulituksen. Samaan syssyyn ehtii tapaamaan paria koulukaveria, jotka ovat palanneet kaupunkiin Vinexpoa varten. Liikuntaa tulee myös harrastettua sillä julkinen liikenne on lakossa koko viikonlopun...

Viiniopas: Ranska

Tällä kertaa tarkoitus olisi vähän valottaa ranskalaisten viinien etikettejä. Kuten ranskalaiset tykkää, eivät heidän viinitkään esitellä yksinkertaisesti jos kerta voi tehdä monimutkaisesti. Ranskan suurin ongelma on maantieteellinen AOC (Appellation d'origine controlé)-järjestelmä. Saadakseen tämän merkinnän alueelta jossa rypäleet kasvaa, täytyy vielä siihen lisäksi noudattaa muutamia alueelle tyypillisiä sääntöjä. Jos viininvalmistaja haluaa olla vähän erilaisempi, hän voi valita luokittelevansa viinin alempaan ja siis yleisempään luokitukseen, jolla taas saattaa olla vähän "huonompi" imago.

 

Tässä olisi eräs valkoviini lounais-Ranskasta. Tariquet on itseasiassa merkki, jonka alle on koottuna monia pienempien valmistajien viinejä, jonka avulla näitä viinejä yritetään markkinoida helpommin yleisölle. 

- Alla näkyy vuosi 2010, valkoviinit ovat usein juotavia jo vuoden kuluttua toisin kuin punaiset

- Bordeaux'n läheisyydessä monet viinit tykkää laittaa etikettiin linnan kuvan.

- Classic on tämän viinin tyylinimike.

-Ugni blanc ja Colombard ovat tähän viinien käytettyjen rypäleiden nimiä. Tunnetuimpia valkoisia ovat Chardonnay ja Sauvignon blanc.

- Alla on maantieteellinen merkintä eli tämä viini on vin de pays des côtes de Gasconge. 

 Toinen pullo, joka löytyi on punaviniä nimeltä Virginie. Tämä onkin jo modernimpi etiketti, tekstiä on vähemmän eikä linnojen kuvista tietoakaan.
- Ylhäällä oikealla näkyy, että viini on voittanut palkinnon jossakin kilpailussa. Muutamat kilpailut ovat laadustaan kuuluja, mutta tämä on joku pienempi kilpailu Concours de vins Orange. Metallin kannattaa silti tällätä pullon kylkeen sillä se auttaa viiniä myymään paremmin.
- Côtes du Rhône on laajan alueen nimi jolta viini tulee etelä- Ranskassa. Aivan tämän alla on pienempänä teksti Appellation Côtes du Rhône côntrolée. Tämä tarjkoittaa, että viini on luokitellut itsensä alueen laajimpaan kategoriaan, jonka sisällä on vielä monia monia pienempiä kategorioita.

Kuten huomata saattoi ensimmäinen pullo kertoi etiketissään rypälelajikkeiden nimet Uuden Maailman viinien tapaan, kun taas toisessa viinissä ainoana "tunnisteena" toimi tuotantoalueen nimi. Rypälelajikkeen esillepano on käytetympää valkoviineissä, jotka on usein tehty yhdestä tai kahdesta lajikkeesta. Punaviinit taas ovat useimmiten monien eri rypäleiden sekoituksia, jonka takia lajikkeita ei ladata etikettiin. Tähänkin on poikkeuksia esim. Bordeaux'n alueella, josta toisessa osassa lisää.

Punaviinin takaetiketistä löytyi kuitenkin myös maininta siihen käytetyistä rypälelajikkeista: Grenache ja Syrah. Nämä ovat tunnetuimpia lajikkeita joita käytetään Rhônen alueella. Syrahin kansainvälinen nimi on Shiraz ja sitä käytetään paljon myös Uudessa Maailmassa.

Katsotaan mitä seuraava osa tuo tullessaan, nyt taas etikettejä koodaamaan kotonakin!

Kyllä koulussa oli kivaa

Nyt kun olen tässä lomailun ja työttömyyden oudossa välitilassa miettien mitä sitä tulevaisuudella tekisikään, on välillä kiva muistella minkälaista koulussani tänä vuonna olikaan. Yhdellä sanalla kuvailisin, että hauskaa oli. Viimeinen kouluvuosi meni menojaan tosi nopeasti ja suurimmaksi osaksi tuntui siltä, että olin ihan tuuliajolla enkä suhtautunut opiskeluihin tarpeeksi vakavasti. Tunneilla en kirjoittanut muistiinpanoja tietokoneelle ja lähdin joksus kotiin ruokatunnin jälkeen enkä mennyt tunnille iltapäivällä. Välillä tuli nautittua ihan liian myöhään venyneitä aperoja kavereiden kanssa ja nukuttua liian vähän. Vuoden opiskeluiden tulokset tuli sähköpostiin eilen ja voin ylpeänä todeta, että en ikinä ennen ole ollut yhtä hyvä oppilas jos arvosanoja katsotaan!

Tässä eräs oppitunti viimeiseltä kouluviikoltani:

Meillä oli nimittäin shamppanjan oppitunti. Shamppanjat eivät kuuluu omaan erikoisalaani, mutta olihan niitä kiva opiskella...

 

Meillä oli "opettajana" joku kommunikaatiojohtaja Veuve Clicquot-shamppanja merkiltä, joka oli erittäin mukava ja piti oppilaiden mielenkiinnon yllä. Puhuttiin muunmuassa shamppanjan ja ruoan yhdistelemisestä ja tähänhän vastauksena tuli, että shamppanja käy ihan kaiken kanssa!

 Osaksi mielenkiintoa piti varmaan yllä se, että tuntiin kuului shamppanjan maistelua...Luokka oli kyllä aika levoton, taisi yhdellä jos toisella olla takana tapahtumarikas yö ja minäkin sain kaivaa luokan pojille parit särkylääkkeet päänsärkyyn.

  Veuve Clicquot'in merkkiin kuuluu aika monta eri variaatiota.

 

Mutta kaikkien korkissa komeilee alkuperäinen keltainen leski, Madame Clicquot (omaa sukua Ponsardin), joka ensimmäisenä naisena otti haltuun tämän shamppanjatalon hänen miehensä kuollessaan madamen ollessa vain 27-vuotias vuonna 1805. Hän kehitti muunmuassa menetelmän, jolla saadaan kuplat luonnollisesti shamppanjaan (ja siten ensimmäisen shamppanjan) ja tekniikan, jolla shamppanjapulloja pyöritellään niin että sakka laskeutuu korkkiin ja se voidaan jäädyttämällä poistaa pullosta kuplia menettämättä.

 

 

Saatiin maisteltavaksi tätä vuosikerrallista shamppanjaa vuodelta 2002, joka on merkattu pullon etikettiin "vintage"-merkinnällä. Yleensä shamppanjoiden etiketissä ei vuosilukua näy toisin kuin muiden viinien, sillä shamppanjat ovat sekoituksia shamppanjatalon eri vuosikerroista.

 

Toisekis maistoin myös rosé-shamppanjaa, joka olikin minulle ensimmäinen kerta. No, omasta mielestäni tämä oli kaikista vähiten minun makuuni. Vaaleanpunainen väri tulee siitä, että punaisen rypäleen kuorien annetaan vaikuttaa rypälemehussa hetken niin, että se värjäytyy. Shamppanjaa valmistetaan kolmesta eri rypäleestä: Pinot Meunier, Pinot Noir ja Chardonnay. Näistä kaksi ensimmäistä ovat punaisia rypäleitä ja Chardonnay vaalea (josta yksin valmistettuna valmistuu Blanc des blancs-shamppanja). 

 Onnellinen joskin hieman väsähtänyt maistelija. Kaverini oli juuri tällä viimeisellä viikolla vierailulla luonani, joten aika oli hieman kortilla.

 Ja taas kuohuu auki yksi pullo...

 Maistelussa oli siis "peruskeltainen" Veuve Clicquot, vaaleanpunainen versio, vuosikerrallinen ja La Grand Dame eli joku speciaali versio, joka näyttää olevan vuodelta 1998. Kun itse en useimmiten nauti shamppanjaa, mielestäni eroja oli aika hankala huomata. Lisäksi minua kuplat haittaavat maistelemasta, jonka takia en pahemmin pidä shamppanjasta vaikka voihan tuota juoda jos sattuu...Omaksi voittajaksi julistan vuosikerrallisen 2002. Ihan vielä sitä ei kuitenkaan ole tullut ostettua.

Lopuksi jäätiin hieman jutustelemaan opettajan kanssa, joka kansalaisuuden kuultuani tunnisti heti meidän oman Master of Wine:n Essi Avellanin, joka on erikoistunut shamppanjoihin. On kuulemma suomalaisilla naisilla peräänantamaton ja rohkea luonne... 

Viiniopas osa1

Nyt kun olen taas palannut enemmän tänne blogimaailmaan, huomasin sattumalta, että Avelina oli minut linkittänyt makeista valkoviineistä kertovaan juttuunsa. Tähänhän tuli sitten sekä häneltä itseltään että muutamalta kommentoijalta ilmi huoli, että eivät he viineistä mitään tiedä, joskus olisi kiva käydä joku kurssi. Tästä hermostuneena tuleekin nyt viinioppaan ensimmäinen osa.

Suomalaiset kuvittelevat usein, ja totta puhuen ihan turhaan, ettei heillä ole minkäänlaista viinituntemusta, kun ei ole mitään kokemustakaan. Sitten Alkossa mennään vähän nolona, kun ei niistä viineistä osaa yhtään valita, ja kaikki muut kuitenkin tietää enemmän. Tempaistaan koriin äkkiä joku keskihintainen pullo, äkkiä niin ettei vieressä töllistelevä vaan huomaa ettei niistä tiedäkään kaikenmaailman hienouksia.

Väärin! Olen ihan varma, että Suomessakin on jo kokeineita viinijuojia, mutta jotka eivät vain ole luottavaisia, kun eivät tunne kaikkia maailman viinialuita ulkoa. Alkonkin valikoima on aika monipuolinen ja useimmat viinit, jotka pääsevät valikoimaan mukaan ovat ihan hyvälaatuisia. Paras tapa valita viiniä on kuitenkin ostaa omalle kukkarolle sopiva ja sitten maistella, että sopiiko se omaan makuun. Yksi ei miellytä toista ja toisinpäin.

Tässä helppoja perustietoja viinin valintaan:

Esimerkkinä kaksi Alkon tilastojen mukaan ostetuinta punaviiniä.

1. Cono Sur on tuotemerkin nimi, brändi, joka valmistaa nimensä alla eri viinejä. Uuden maailman viinien (Argentiina, Chile, Australia, USA, Etelä-Afrikka) etiketit ovat usein hyvin yksinkertaisia ja "brändättyjä". Cono Surin kyljestä näkyy myös, että se on sekoitus kahta eri rypälelajiketta: Cabernet Sauvignon ja Merlot. Nämä ovat yksiä maailman käytetyimpiä punaisia rypälelajikkeita. 

    Alhaalla pilkistää vielä vuosiluku, joka kertoo koska viini on pullotettu. Suomessa myytävät, erityisesti Uuden maailman viinit, ovat yleensä vuoden, parin takaa eli ne ilmestyvät heti hyllyyn, kun ne ovat valmiita lähtemään kotitilaltaan. Jotkut saattavat olla vanhempiakin, joka tietysti tarkoittaa, että viinillä on ollut aikaa vanhentua viinitilan tynnyreissä tai pulloissa. Tälloin viinin maku usein tasapainoontuu ja vahventuu, mutta tämä ei ole mikään laadun tae!

2. Gato Negro, toinen chileläinen viini, joka tulee San Pedron alueelta, jonka unohdin merkata kuvaan.  Tässä etiketissä ei sitten paljon muuta kerrotakaan, ei edes vuotta (ehkä se löytyy takaa). 

    Viini on valmistettu Caberbet Sauvignon-rypäleestä. Uuden maailman viinit on useimmiten tehty yhdestä rypäleestä tai kahden sekoituksesta, jotta niistä tulisi mahdollisimman "juomakelpoisia" eikä monivivahteisia sekoituksia etsitä niin hanakasti kuin vaikka Ranskassa. Tärkein syy tähän taitaa kuitenkin olla markkinointikelpoisuus, ihmiset muistavat helpommin yhden rypäleen nimen ja suuntaavat sitten kaupassa sen mukaan....Eri paikoissa, toisin sanoen eri maaperässä tuotetut, viinit, jotka on tehty samoista rypäleistä saattavat kuitenkin olla ihan erilaisia.  

   Maistoin tätä Gato Negroa vähän aikaa sitten ja omaan mieleen se oli vesimäisen marjainen, erittäin kevyt ja vähän hapokas eli en pahemmin tykännyt. Jotain Cono Surin viiniä olen maistanut Suomessa ollessani ja se sopi oikein hyvin pasta-annokseni kanssa. Mielestäni kelpo ja helppo "arkiviini" ja hyvä laatu-hintasuhde. En muista oliko juuri tämä Cabernet- Merlot -sekoitus tosin.

Seuraavaksi voin pauhata ranskalaisten etikettien mysteeristä, siinä onkin ratkomista...Tässä kun on tullut juttua jo aika lailla, päätin jättää sen seuraavaan kertaan.

Nyt kaikki vaan maistelemaan ja löytämään omia suosikkeja. Perusohjeistukseksi makusteluun voin antaa, että viiniä kannattaa "purskuttaa" kevyesti suussa niin että se menee joka paikkaan ja sen jälkeen vasta nielaista, mieluiten samalla hengittäen vähän ilmaa sisään. Näin myös suun ylä-ja poskiosioissa sijaitsevat makunystyrät havainnoivat viinin eri makuvivahteita. 

P.S. J.P Chenet on viinien coca colaa, jota valmistetaan samalla reseptillä ilman minkäänlaista autenttisuutta tai intohimoa. Vaikka se on ranskalainen viini (= merkki), sitä ei edes myydä Ranskassa...

Wine About

 Kuulun koulussa toimivan WIne About-viinikerhoon, joka koostuu muutamasta oppilaasta ja joka järjestää meidän koulun oppilaille lukuvuoden aikana 5 viinimaistelutilaisuutta. Eilen illalla oli ohjelmassa jo kolmas kerta ja joka maistelu kokoontuu jonkun tietyn teeman ympärille. Tämän vuoden uutuutena on, että tilaisuudessa esiintyy myös joku (arvo)henkilö eli aluksi pidetään vähän konferenssia ennen kuin päästään maistelemaan. Minulla on jostain syystä unohtunut aina kamera kotiin tai kuvat ottamatta, mutta eilisestä sain muutamia kuvia luokkakaveriltani.

Teemana oli Sauternes- Barsac-alueen liquoreux-viinit, jotka ovat erittäin makeita valkoviinejä, joissa makeus on saavutettu luonnollisen menetelmin tämän alueen erikoisen ilmaston takia. Lyhyesti sanottuna viinirypäleisiin tarttuu jalohome, pourriture noble, joka tiivistää rypäleen sokerit. Sadonkorjuu tapahtuu vasta marraskuun aikana, sillä jalohomeen aiheuttaa alueen lähellä virtaava Ciron-joki. Syksyn yön ja päivän lämpötilan vaihtelun ansiosta joki peittää viinitarhat kostealla sumulla, josta seuraa tämä hyvänlaatuinen home rypäleissä.

 Illan vieraajana ja puhujana oli Michel Bettane, joka on erittäin kuuluisa viinikriitikko ainakin Ranskassa ja osallistuu joka vuosi Le Grand Guide des Vins de France-opuksen tekemiseen. Puhe oli ihan mielenkiintoinen, joskin aika bordeauxlaisen mahtipontinen ja samoin erittäin bordeaux-painotteinen, joka on vähän ongelmana täällä päin...

 Omaksi suosikeiksi osoittautuivat Château Guiraud, joka on 1er grand cru classé, eli näiden viinien laatu (ja hinta-) hierarkian ykköspäästä ja Sauternes-luokasta ja...

 ...Château Myrat, joka on "vain" grand cru classé, eli ykkösten alapuolelta olevasta luokasta ja Barsac'n alueelta. Myös Barsac'n alueella sijaitsevat viinitilat saavat laittaa etikettiinsä "Sauternes"-merkinnän, joka on viinityypin yleisnimitys molemmille alueille. Miten niin bordeauxlaiset ovat monimutkaisia??

Molemmat viinit olivat vuodelta 2006, joten ällömakea hunajaisuus ei ollut vielä niin paljon muodostunut ja omaan makuuni viineissä oli tarvittavaa hapokkuutta ja mineraalisuutta.

Bordeaux'n alueella on muutamalla viinin kasvatusalueella tällaiset luokat, jotka hierarkisoitiin vuonna 1855 silloisten rypäleiden hinnan mukaan ja joka tänä päivänä yrittää vähän näyttää suuntaa viiniviidakossa. Kyseessä on kuitenkin aikalailla luksusviinit, koska juurikin tuon luokittelun ansiosta monet ovat valmiita maksamaan paljon tällaisista kuuluisista viineistä.

 Perinteisesti Ranskassa näitä Sauternes-viinejä tarjotaan sinihomejuuston ja hanhenmaksan kanssa. Itse en oikein tykkää sinihomejuustossa, mutta tuossa maistellessa yhdistelmä olikin aika vakuuttava. Viineille yritetään myös keksiä koko ajan uusia ruokayhdistelmiä myynnin(kin) edistämiseksi ja suosittu on aasialainen ruoka, joka jo valmiiksi yhdistelee makeaa ja suolaista. Itse en ole vielä maistanut, joten en osaa sanoa.

Makeutensa takia Sauternes-viinit kannattaa tarjota hyvin viilennettyinä. Kiva yllätys tilausuudessa oli, että myös vähemmän tunnetulta Barsac'in alueelta oli tarjolla monia viinejä. Heidän maaperänsä tuottaa enemmän mineeralisempia (ja siten raikkaampia hyvin tehtynä) viinejä kuin perinteinen Sauternes'n alue. Silti tämäntyyppiset viinit eivät ihan ole minun juttu.

Kun joulu on

 Voihan vielä kirjoittaa jouluaatosta, vaikka siitä on jo vierähtänyt muutama päivä? En saa ikinä tarpeekseni joulusta, voisin vieläkin kuunnella jouluhoilotusta, en saa siitä tarpeekseni, vaikka olisi radio auki kaikkina mahdollisina hetkinä. Yritettiin listata joululaulujen TOP3 tai 4, omaksi suosikeikseni päätyi:

- Tähti tähdistä kirkkain: hyppäsin jouluaattona sängystä ylös tätä laulaen vaikken osaa kuin pari riviä.
- Sylvian joululaulu: varsinkin se viimeinen säkeistö, jossa sanotaan  "sen vertaista toista en mistään ma saa, on armain ja kallein mull' ain' Suomenmaa". Niinpä, tätä on parasta vetistellä kun on vielä ulkomailla.

- Oi Jouluyö, Antti Tuiskun laulamana, ihana.

- Jouluyö, juhlayö on myös kaunis ja Heinillä härkien ja...

 Yöllä paistetaan kinkkua ja muistan kuinka pienenä sitä oli jännää käydä katsomassa keskellä yötä.

 Meidän jouluperinteet alkaa uurtaa uusia uria, kun pieniä lapsia ei enää ole ja isommat tahtoo kuorsata vähän myöhäisempään aamulla. Niinpä ohjelma on siirtynyt muutamalla tunnilla myöhempään, mutta alkaa aina kuusenkoristelulla ja glögillä. Kun siis päästään ensin heräämään...

 Sitten syödään aamupalaksi, vai pitäisikö sanoa, että brunssiksi, tietenkin riisipuuroa ja toivotaan kaikki ettei manteli meni aina samalle siskolle. No, hänelle se tuli taas tänä vuonna ja meidän muiden täytyy vaan yrittää toivoa hyvää uudempaa vuotta ihan ilman manteliakin. Itse tykkään enemmän pelkistä luumuista, joten muut hedelmät saivat tänä vuonna väistyä kiisselistä.

 Käydään saunassa, puetaan juhlavaatteet. Iltapäivällä ahkera leipuri teki piparitalon osat ja maisteli jouluolutta. Ennen ollaan maisteltu äidin kanssa englantilaista suklaaolutta monena vuotena, mutta vähän aikaa sitten päädyttiin lopputulokseen, että on se vaan niin pahaa, vaikka hyvältä kuulostaakin, että tavallinen suomalainen jouluolut on parempaa.

 Illaksi katettiin joulupöytä, kahteen osaan, kun kaikki ei millään mahdu kerralla pöytään. Meillä oli uutuutena tänä vuonna bataattilaatikkoa (itse en tykännyt ihan niin paljon kuin kuvittelin, muut kylläkin) ja maustevoissa haudutettuja ruusukaaleja. Bongasin reseptin jostain Annasta, juuri ennen joulua, ne olikin tosi hyviä.

Joulupöydässä juomana oli chileläistä punaviiniä Tapapaca, jolta oli tuotu markkinoille "jouluversio", vaikka olen ihan varma, että tavalliseen viiniin on vaan lätkäisty uusi etiketti. Olin silti mainoksen orja ja pakkohan se oli napata mukaan. Maku ei ollut ihan odotusten mukainen, vähän liian agressiivinen ja hapokas meidän makuun. Viini oli myös nuori, vuodelta 2009, niin se ei ole varmaan saanut tekeytyä ihan tarpeeksi ennen pullottamista.

Valkoviininä oli uusi-seelantilainen Jackson Estate, olen kuullut paljon hyvää tämän maan sauvignon blanc-viineistä, ja Suomessahan näitä löytyy muutama. Viini oli ryhdikkään hapokas, vähän sitruunainen ja erittäin mustaherukkainen, mutta jonka kirpeyttä juuri hapot tasapainottavat. Itse tykkäsin, ja huomasin myöhemmin, että Viini-lehti oli valinnut tämän vuoden valkoviiniksi.

 Pukki oli heittänyt lahjat kuusen alle, josta ne sitten jaettiin ruokailun jälkeen. Tämän jälkeen pelattiin vähän Aliasta ja naurettiin paljon.

 Lähdin myös jouluyön vesperiin keskiyöksi siskojen kanssa.Ihanaa kun sai taas kerran joululauluja ja kuulla jouluevankeliumin. Tänä vuonna vesperissä puhuttiin myös hieman englantia, joka olikin varmaan mukavaa ulkomaalaisille. Monsieur on joskus ollut mukanani pitkästymässä, kun ei ole tajunnut mitään, ja bongaillut blondeja ajankuluksi. Pappi kyllä hapuili hieman englanniksi, mutta hyvin meni. Myös musiikkiesityksiin oli löydetty aivan mahtavia nuoria laulamaan.

 Käytiin vielä ihailemassa hautausmaan kynttilämerta, meidän kuolleet ovat muualle ja heille käytiin sytyttämässä omat kynttilänsä vasta joulupäivänä.

 Näissä tunnelmissa oli sitten kiva sukeltaa taas lämpimään vällyjen alle ja sanoa, että taas on yksi jouluaatto ohi. Seuraavana päivänä olisi kuitenkin tiedossa joulupäivä ja sukulaiskierros.

Itse voin vain huokailla, kuinka Suomessa on kaunista ja tunnelmallista uuvuttavasta pimeydestä huolimatta. Kuinka kauniilta näyttää tuhansin kynttilöin valaistu hautuumaa, Ranskassa ne ovat muurin suljettuja alueita joihin on pääsy vain tiettyinä aikoina. Kuinka hauskaa on, kun hengitys huurtuu pakkasesta ja paljaiden koivujen oksat on huurteesta valkoiset. Kuinka mieltä ja kehoa lämmittää kuuma glögi. On se vaan ihanaa olla jouluna Suomessa.