Kieliongelmia

Välillä minulta kysellään ranskan kielestä ja kuinka paljon osasin ennen Ranskaan tuloa ja onko kieltä helppo oppia. No tähän ihan yksinkertainen vastaus: ei ole! Mielestäni ranska on aika vaikea kieli, kun joka paikassa on poikkeuksia ja sun muuta, ja lisäksi kirja-, puhe- ja tekstailukieli ei tosiaankaan ole ihan samanlaista ihan kuten suomessakin. Tässä kuvituksena toimii muutamia kavereilta saamiani tekstareita. Nykyään iPhonet ja Blackberryt tosin korjaa useimmiten automaattisesti kirjoitusvirheet, joten jopa viestikieli alkaa taas uudelleen muistuttaa jotain kirjakielen tapaista.

  

Itsellä kesti yli puoli vuotta ennen kuin sain sujuvasti jutelluksi arkipäivässä ranskaksi ja silloinkin osittain pakon edessä, sillä kielikoulu loppui ja ikävystymisen estämiseksi ja pankkitilin kunnostamiseksi menin töihin. Siellä sitten oli pakko puhua ranskaa asiakkaiden ja kollegojen kanssa vaikka kotikielenä toimi edelleen englanti.

 

Vähän yli vuoden jälkeen aloitin opiskelut yliopistossa ja silloin piti taas puhua ranskaa. Lisäksi muutin toiseen kaupunkiin ja asetuin kimppakämppään ranskalaisen tytön kanssa joten sitä kieltä oli ihan pakko puhua koko ajan. Näihin aikoihin alkoi myös kieli Monsieur'n kanssa vaihtua ranskaksi, joka oli aluksi aika haastavaa. Viimeiset englanninkieliset sanat lentelivät varmaan riitatilanteissa, joissa aina turhaantuneena sai polkea jalkaa ja änkyttää menemään, kun oikeat ranskankieliset sanat ei millään tullut mieleen.

 

Nykyään ranska on varmaan melkein vahvempi kieleni kuin englanti, vaikka inhoan edelleenkin lukea ranskaksi. Joskus tulee luettua naisten- ja viinilehtiä ranskaksi, muuten kaikki on suomeksi tai englanniksi.

Puheessa teen edelleen ihan koko ajan virheitä. Erityisesti minulla on ongelmia artikkelien kanssa enkä ikinä tiedä/ muista/ jaksa pohtia onko joku sana maskuliininen ja feminiininen (un vai une). (Epä)onnekseni jotkut kavereistani ovat omaksuneet tämän "minun" versioni ranskan kielestä ja siinä välillä kun he hekottelevat joillekin letkautuksilleni, joita väistämättä seuraa tavastani puhua, he myös käyttävät tätä tapaa tekstareissaan.

Niinpä ranskaa ymmärtävät voivat huomioida, että kaverini ovat ironisesti jättäneet artikkelit viesteissään pois tai laittaneet refleksipronominit (vai mitä nämä on???) väärään muotoon...

Eli minullakin on vielä matkaa siihen täydelliseen kielitaitoon. Joskus töissä kuulee myös asiakkailta mitä oudoimpia letkautuksia:

" Ai olet suomalainen? Tervetuloa Ranskaan! "

" Oletko täällä lomalla? " Siis samaan aikaan kun tarjoilen heille...

" Suomen pääkaupunkihan on Oslo? "

" Suomessahan on maailman korkein itsemurhatilasto "

" Onko Suomessa kesälläkin pakkasta? "

" Ai suomalainen? Puhut kyllä tosi hyvin ranskaa. " Parasta kai olisi, kun tässä on jo muutama vuosi vierähtänyt paikan päällä...

Lauantaihuumaa

Ranskassa taas sattuu ja tapahtuu. Täällä meidän alakerrassa on taas yksi mielenosoitus meneillään saman ainaisen eläkeuudistuksen takia. Tulin juuri kotiin kun mielenosoitus lähti liikkeelle läheiseltä aukiolta, ja uskomattominta on, että tunnelma on kuin joillain festareilla konsanaan, kaiuttimista paasaa juhlamusiikki ja ihmiset tansahtelevat ja naureskelevat karnevaalitunnelman mukana katujen varsilla.
   Tuntuu, että kaikki tämä on vain jotain huvia paikallisille eikä vakava asia, joka taas kerran heikentää Ranskan imagoa maailmalla ja hidastaa maan taloudellista kasvua ja muiden maailman johtajamaiden mukana pysymistä. Inhoan sitä, että täällä tuntuu välillä siltä, että kukaan ei jaksa työskennellä tai nähdä vaivaa (esimerkki koulusta: miksi väsätä itse joku tutkielma jos sen voi kopioida netistä?) vaan ranskalaiset odottavat, että raha ja mammona tuodaan kultalusikalla sohvalle asti, sillä ranskalaisethan on Napoleonin jälkeistä kansaa jne.

Tämä nyt on vähän kärjistetty oma näkemykseni ranskalaisista, mutta sopii mielestäni hyvin ranskalaisiin. On aivan uskomatonta, että jotkut lukiolaiset tai yliopisto-opiskelijat protestoivat eläkeiän nostamista vastaan, kun eivät ole vielä lähelläkään ensimmäistä työpaikkaansa vaan luuhaavat vielä erittäin onnellisena koulun käytäviä monen monta vuotta ja porukat maksaa.

Uskon, että työssäkäyvät tykkäisivät tosiaan jäädä eläkkeelle jo 60-v. eikä yhtään vanhempana, mutta ei Sarkozykaan tätä päatöstä varmaan ihan hatusta ole vetänyt. Hänellä on kova työ vetää kansaa eteenpäin taloudellisessa kriisissä joka vaikuttaa joka puolella maailmaa ja tehdä päätöksiä, jotka tukevat maan hyvinvointia ja tarpeita. En seuraa politiikkaa mitenkään kiihkomielisesti, mutta enpä ole yhtään ainoaa konkreettista vaihtoehto-ehdotusta kuullut näiltä mieltään osoittavilta ammattiliiton jäseniltä tai lukiolaisilta. Niin että mitäs nyt tehtäis? Jäädään osottamaan että miljardien veloissa pyörivä Sécurité Sociale, Kela, maksaa kuukausien sairaslomailun rahoituksen? Eikä ainakaan tehdä itse mitään.

Tulipas paasausta kerrakseen, nyt viikonlopun viettoon, ulkona vellova mellakkakin on jo laantunut! Kuvat napattu omalta parvekkeelta.

Maalainen

Lepoa ei ole paljon tiedossa tällekään viikonlopulle, sillä joudun taas töihin viinitilalle. Osallistutaan tällaiseen Luomumaatila-projektiin, Les Fermes Ouvertes Bio, jossa kaikki luomumaanviljelijät pitää oviaan auki vierailijoille. Tämä projekti on käynnissä koko PACA-alueella, joten monia eri tuottajia tosiaan löytyy.


Olin vähän toivonut, että pääsisin itsekin kiertelemään muiden tiloilla ja maistelemaan ainakin luomuviinejä, mutta uskon, että joudun vartomaan tilalla koko päivän, ellei meille tule olemaan aivan kuollutta.

Luomutilojen listoilta bongasin yhden tilan Malemort du Comtat'ssa, jossa voi poimia omat kirsikkansa puista. Yllä sivuilta napattu kuva kukissa olevista kirsikkapuista. Tämä houkuttaisi, mutta en edes tiedä missä kyseinen paikka sijaitsee...

Kaikille ranskalaisille tiedoksi, että projektiin osallistuvat tilat löytyy sivulta: www.bio-provence.org, ja siellä ne on listattu departimentettäin. Ollaan muuten sijalla 13, toivottavasti se ei tuo mitään huonoa onnea.

Vesikausi

Eli tänäkin viikonloppuna tuli vettä taivaan täydeltä. Eikä kukaan ole varautunut tähän. Olisin kovasti halunnut käydä lauantaina Saint Rémy de Provencessa noilla viinifestareilla La fête des vignerons des Baux, sillä se sijaitsee entisellä kotiseudulla ja aika monet viinitilat on tuttuja ainakin nimeltä.


Näin jo sieluni silmin kuinka maistelisimme viinejä muutaman tunnin ja sen jälkeen ostaisin kotiin pari pulloa parasta.

Paikalle päästyä juttu ei nyt mennyt ihan niin. Nimittäin koko tapahtuma oli peruttu sateen takia! Tavattiin järjestäjät, jotka olivat juuri tyhjentämässä aukiota pöydistä ja he selittivät, ettei ikinä tähän ajankohtaan ole ollut näin hirveää säätä, joten kukaan ei ollut osannut varautua.


Päätettiin sitten, että mennään syömään ja istumaan ainakin hetkeksi jonnekin, ettei ihan turhaan oltaisi tultu. Löydettiin tosi kiva paikka Un été à Saint Rémy de Provence, jossa hinnat ei ollut yliampuvan turistirysän luokkaa ollenkaan ja ruoka oikein oikein maittavaa. Ennen olen ostanut täältä vain herkullista jäätelöä (mielestäni kylän parasta).

Pöydät oli muuten ostettavissa, 15e kipale, mutta sitten tarjoilija selitti, että he eivät enää löydä taiteilijaa, joka ne on tehnyt, niin ravintola ei voikaan enää myydä omiaan tai jäisivät pöydittömiksi.


Tuo lettu on minun. Tosi hyvää, täytteinä vuohenjuustoa, viikunahilloa ja munakoisomössöä. Vapaa suomennos.


Vapaissa tiloissa oli myynnissä kaiken maailman tilpehööriä, joka tietysti iski heti silmääni. Kuten näitä joulunajan santoneita...

Ja ihania teekippoja ja kuppoja.

Joku lämmin tee olisikin sopinut mainiosti tähän säähän.

Kunnon bloggaajana otin siis paljon kuvia ja kunnon turistina ostin teetä ja laventelia. En sentään tyhjentänyt koko paikkaa...

Vappuna

Täällähän ei vappua oikeastaan juhlita mitenkään paitsi viikonloppureissulla aurinkoon jos päivä sattuisi takaamaan mukavan sillan, kuten viime vuonna. Aamu valkeni muuten aika suomalaisiin tunnelmiin, harmaa taivas ja tihkusade miinus krapula ja serpentiini. Vähän harmittaa, että missasin vappujuhlat, tädin tekemät maailman maukkaimmat munkit, äidin siman ja kavereiden kanssa nautitut vappushotit.

Päivän ainut traditio joidenkin kuivahtaneiden mielenosoitusten lisäksi on kielo. Niitä mielenosoituksia näkyy ihan tarpeeksi pitkin vuottakin niin että yksi lisää toukokuun ekana ei paljon muuta mitään.


Tämän voi kai ostaa ihan itsekin, mutta meillä perinteenä on, että Monsieur ostaa kielon minulle. On se aika ihana kevään merkki kyllä tuossa hyllyssä.

Vanha olikin jo aika kuivahtanut ja vaasi odotteli uutta asukkiaan.


Ja siinä uusikin seisoo oikein ylpeästi toivottamassa kaikille hyvää vappua!


Minun päivän kohokohta oli meidän kortterissa pidettävä kirpputori.


Koska työnpäivänä mitkään julkiset eivät toimineet, kirpputori oli levittäytynyt ratikan raiteille. Porukkaa oli liikkeellä aika paljon, mutta tämä kuva on otettu linjan loppupäästä.


Tarjonta ei sen sijaan ollut ollenkaan kummoista, joten löysin tällä kertaa vain tämän vyön. Sopi niin hyvin päivän asuun.

Olen jo torstaista lähtien yrittänyt kasata kokoon kirpparivaatteita, sillä varasin paikan huomiselle kirpparille, joka pidetään tässä ihan talon lähellä. Pari kertaa piti käydä samat kaapit lävitse, ennen kuin sain luovuttaa paljosta turhasta kamasta. Toivottavasti ne nyt menee kaupan ja erityisesti ettei huomenna sada kuten on luvattu! Huomenna aikainen nousu, en varmaan ole siellä ihan ensimmäisten joukossa...

50 kertaa Ranska

Olen lukenut tällaisesta haasteesta, jossa pitää kertoa 100 asiaa itsestä, mutta minusta tuntuu, että en edes keksisi tarpeeksi ja toiseksi, ei tämä olisi varmaankaan kovin kiinnostavaa. Joten päätin toteuttaa tämän haasteen näin ulkosuomalaisena Ranskasta! Välillä tulee tietysti vähän yleistyksiä ja sanomattakin selvää, että eri kaupungit ja ilmansuunnat eroavat vähän toisistaan ja Pariisi on aivan oma lukunsa johon en nyt puutu yhtään, kun siitä ei ole kokemusta. Vuoden olen asunut pohjoisessa ja loput huomautukset perustuu kokemuksiin Atlantin ja Italian väliseltä alueelta.



Tässä tulee paikallisia omituisuuksia ja päähänpistoja:

1. Ranskassa on paljon koiria, varsinkin vanhuksilla. Ihmiset ei oikein tykkää olla yksin.

2. Niitä koiria kuljetetaan sitten tarpeillaan kaduilla, eikä kukaan jaksa/viitsi siivota niiden jätöksiä. Eli ikkunashoppaillessa kannattaa välillä vilkaista varvastasollekin.

3. Juhlapyhiä ei kovasti juhlita. Esim. joulu on "vain" usein yksi ilta sukulaisten kanssa syöden ja juoden ja joulupukin mahdollista vierailua ihastellen.

4. Kaikkina juhlahetkinä poksautetaan shamppanjapullo.

5. Useat ranskalaiset nauttivat lasin viiniä ainakin melkein joka aterian kanssa. Tänään tarjoilin pariskuntaa jotka joivat pullon punaviiniä palan painikkeeksi lounaalla.

6. Pyörä on enemmän urheiluväline kuin kulkuväline. Joko VTT eli vuoristossa tai vélo de route eli Tour de France'n malliin maantiellä. Suurimmissa kaupungeissa on alettu kehittää pyöränlainaussysteemiä ja kaupunkipyoräilyä liikenteen vähentämiseksi.

7. Moottoritiet on aika usein maksullisia ja pitää pysähtyä maksamaan tietulliin. Niistä pääse kuitenkin livahtamaan ilmaiseksi läpi, jos liimautuu edessä olevan takapuoleen kiinni ja kiihdyttää samalla puomin avaisulla toiselle puolelle. En ole itse koskaan kokeillut.

8. Vilkkua ei osata oikein käyttää, se joko on päällä kilometrin pitkän pätkän vaikka auto kaartaisi ihan vilkun päinvastaiseenkin suuntaan, tai sitten sitä ei laiteta ollenkaan.

9. Hätävilkut päällä voi taas parkata ihan mihin haluaa.

10. Vessapaperi on usein vaaleanpunaista.

11. Poliisit töppäilee liikenteessä ihan yhtä paljon kuin tavalliset kansalaiset (haastan Stazzyn kertomaan esimerkkinsä).

12. Ranskalaisessa ajokortissa on 12 pistettä, joita aina menettää rikkomuksista. Kun yhtään ei ole enää jäljellä, joutuu ajokortin "ajaa uusiksi". Näitä pisteitä voi "ostaa" netistä väittämällä sakkolapun ohessa, että tämä toinen henkilö olikin se joka ajoi ja jolta siis vähennetään pisteet.

13. Sarkozyn uusinta uutta: tutkat punaisissa valoissa. Tästä rikkomuksesta menettää kolme pistettä.

14. Apéro eli aperitiivin nauttiminen ennen ruokaa. Nuorilla tämä tarkoittaa myös ihan tavallisia etkoja jonkun luona.


15. Alkoholia ja tupakkaa saa myydä yli 16-vuotiaille eikä papereita muutenkaan tarkasteta melkein koskaan.

16. Kahvi juodaan yleisemmin pienenä mustana espressona tai siihen lisätään tilkka, « pilvi » , maitoa. Jos haluaa suomalaista, litkumpaa kahvia, pitää pyytää « pidennettynä ».

17. 1 toukokuuta annetaan toisille kielon kukka.

18. Erityisesti etelässä ihmiset huutaa toisilleen puhuessaan.

19. Joissain huipputeknologian metroissa ei ole kuljettajia ollenkaan. Ainakin Lyonissa olen nähnyt.

20. Kouluissa ja julkisen sektorin aloilla ei saa pitää mitään uskontoon viittavaa tunnusta.

21. Lukiossa pitää valita minkä alan linjalta haluaa suorittaa yo-tutkinnon ja siten lukiossa opiskellaan pääosin vain oman linjan aineita. On olemassa kolme linjaa : kirjallisuus, ekonomia tai tieteellinen.

22. Jos ei pääse jostain aineesta läpi eikä saa sitä kompensoitua keskiarvolla, jonka pitää olla 10, pitää koko vuosi suorittaa seuraavana vuonna uudelleen.

23. Leipomoita ja apteekkeja on joka nurkalla. Yleensä esim. Leipä ja liha ostetaan pikkuliikkeistä ja suosituimpiin leipomoihin saattaa olla kadulle asti jonoa ruuhka-aikoina.


24. Ranskalaiset käyttää Euroopan eniten, ellei jopa koko maailman, lääkkeitä. Jos on pelkkässä flunssassa ja hakee lääkäriltä ainoastaan todistuksen töitä varten, saa mukaansa myös sivun pitkän reseptin lääkkeitä. Jotka saa ilmaiseksi apteekista, jos on sairasvkuutus.

25. TV : n iltaohjelmisto alkaa 20.30, jolloin laitetaan parhaat ohjelmat ruutuun.

26. Sarjojen jaksoja voi sekoittaa kuinka sattuu tai sarjan voi lopettaa noin vaan koska tahansa. Esim. Katsomani CSI alkaa kauden uusilla jaksoilla, jonka jälkeen viimeinen episodi on joltain tokalta kaudelta.

27. Sarjoja tulee yleensä kolme putkeen, ei koskaan vain yhtä jaksoa.

28. Nykyään kaikki nettiyhteydet on paketteja, joissa tulee tv, internetyhteys ja ilmaiset puhelut kaikkiin Euroopan lankapuhelimiin.

29. Useimmista tosi-tv-formaateista tehdään ranskalaiset versiot, eikä ulkomaalaisia ohjelmia näy.

30. Urheilun harrastaminen on välillä hankalaa, mitään seuroja ei ole ja yksityiset maksaa tietysti maltaita.


31. Posti on myös pankki= katastrofi

32. Aikarajat ei ole kovin tarkasti seurattuja eteläiseen tapaan, esim. Eräs Monsieur jonka tunnen, joka on joka päivä myöhässä töistä 15-30min.

33. Itsenäisyys-eli kansallispäivää juhlitaan ilotulitteiden.

34. Elokuussa melkein koko Ranska on kiinni.

35. Pankkikortit toimii sirulla.

36. Maitoa juotetaan vain lapsille.

37. Lauantai on kansallinen kauppapäivä, jolloin viikolla työssäkäyvät vanhemmat käyvät
ostamassa vaatteita ja ruokaa ja muuta tavaraa.

38. Sunnuntai on taas sukulointipäivä jolloin mennään isovanhempien luo sunnuntailounalle, jos asuvat lähettyvillä ja lounaan jälkeen lähdetään sulattelemaan pienelle kaupunkilenkille pyhävaatteissa.

39. Kaupoissa on automaattikassat ihmisillä joilla on vaan vähän tavaraa. Ostokset saa itse skannata ja sen jälkeen maksaa masiinalle.

40. Nutellaa mainostetaan varteenotettavana aamupalana, joka antaa energiaa päivään. Kai nyt kun on suklaata…


41. Coca Cola on ylivoimainen limujuoma, joka on myös melkein ainoa joka valmistaa light-juomia. Esim. Sprite zeroa ei edelleenkään ole markkinoilla.

42. Yöelämässä naiset pääsevät joskus ilmaiseksi sisään joko koko illan tai johonkin tiettyyn kellonlyömään asti.

43. Joihinkin yökerhoihin/baareihin ei miehet pääse sisälle ellei ryhmässä ole naisia joukossa.

44. Aamupala on aina jotain makeaa. En ole nähnyt kuin suomalaisten ja ruotsalaisten syövän
suolaista aamiaista.

45. Tämä makea on joskus leipää tai korppua, joka on sivelty voilla ja hillolla. Sen jälkeen se kastetaan kahviin. Niin että voi ja hillo pakostakin liukenee sinne kahviin. Yök.

46. Mansikkakausi loppuu ennen kesäkuun puoliväliä !

47. Majoneesiä syödään vähintäänkin ranskalaisten kera, joskus myös muiden ruokien kanssa kuten nakkien ja jopa salaatinkastikkeena.

48. Pizza-ja kebabyrittäjiä on pilvin pimein. Melkein mihin tahansa vuorokauden aikaan voi löytää yöpalaa kebabista. Pizzapaikat taas tuovat kotiin asti ilmaiseksi.

49. Marseillen erikoisuutena on “pizzarekat” eli pizzat valmistetaan kirjaimellisesti kyljestä aukiolevassa rekassa, jossa on uuni.


50. Mitään kodinhoitohuonetta ei usein ole, joten pyykinpesukone pyörii hirveällä metelillä keittiön muiden kodinkoneiden kyljessä.

Nämä on tietysti ihan omia kokemuksiani. Sen vuoksi haastankin kaikki muut ulkosuomalaiset listaamaan asioita omasta maastaan ja kaikki ranskaantuneet antamaan mielipiteitään ja kommentteja. Ja pariisilaiset voi tehdä saman jutun Pariisin omasta pienestä planeetasta.

Ensimmäinen Adventti

Kävin tutustumassa perjantaina alkaneeseen joulumarkkinoihin ja nostattamassa joulutunnelmaa. Tuntui, että ainakin puolet mökeistä oli vielä (tai jo) kiinni, mutta onneksi tärkeimmät, eli paikallista "glögiä" myyvät oli auki!

Ihana kävellä pimeän tullen kun jouluvalot ovat ilmestyneet joka paikkaan.


Hôtel de ville-aukiolle on avattu jäärata, jonne pääsee luistelemaan, silloin kuin ei sada. Se on asennettu valaistun joulukuusen viereen joka näkyy tuosta alimmasta kuvasta.

Keskustassa sijaitsee macaron-taivas, jossa niitä myydään useassa eri maussa. Mielestäni kaikkein parhainta niissä on nuo värikkäät vuoret, joita voi ihailla ikkunasta.


Ja lisää jouluvalaistusta...


Pojat poseeraa muodikkaiden skoottereiden kanssa, täällä aika iso osa nuorista (ja ihmisistä yleensäkin) on aika hienoa tyyliä...

Ja kaupungin erikoisuuskauppa, joka myy canelé-leipomuksia on verhoutunut myös jouluun. En tiedä näkyykö kuvasta, mutta pingviinien vieressä on nougaasta valmistettuja söpöjä saappaita ja puukenkiä.

Edelleen Koditon

Olen edelleen pysynyt syvässä hiljaisuudessa, sillä, kyllä olen nyt kolmatta viikkoa asunnottomana! Tämän kaupungin tilanne on aivan mahdoton, onneksi olen huomannut että en todellakaan ole ainut opiskelija hädässä. Nyt näyttäisi olevan valoa tunnelin päässä, ja asunto järjestynyt viikon loppuun mennessä (ja samassa yhteydessä nettiyhteys!).
Toiseksi, olen unohtanut jo toisen kerran kameran johdon Marseilleen. Nyt on kamera täynnä kuvia, joka odottaa kaapelinsa saapumista kotiin.

Tässä muutamia puhelimen kameran ottamia kuvia, jotka nyt eivät ole niin laadukkaita.

Olen ehtinyt käydä tutustumassa Atlantin rannikkoon...


Ja tutustunut uusiin ihmisiin...


Käynyt ihailemassa 90-luvun tyylistä farkkutakkia, joka näyttää niin hyvältä mekkoon yhdistettynä...

Tykästynyt myös tähän vihreään rimpsumekkoon, H&M:n peruskappaleeseen, jota löytyy kaikissa väreissä ja kaikilta bloggareilta!

Muistutuksena vielä (äitiä rauhoittamaan), että olen myös käynyt tunnollisesti koulussa tunneilla ja vielä kaiken lisäksi kivaa on! Olen myös osallistunut ensimmäiseen "blogimiittiin" ja tavannut toisen suomalaisen bordeauxlaisen bloggarin, josta ehkä lisää myöhemmin.

Kukkamekko

Kävin eilen taas vähän tutustumassa lähiseutuun ja lähdettiin noin 50 kilometrin päässä sijatsevaan Bandoliin, joka on kuuluisa roséviinistään ja turisteistaan näin kesäkuukausina.

Olin tietenkin rannalla, vesi oli tosi lämmintä, +25°C! Olin melkein koko ajan viilentymässä kirkkaassa vedessä, jossa näkyi yhtä jos toista kalaa.

Tänään oli loman loppu ja otti vähän koville. Sitä helpottaakseen vedin aamulla päälle vain helpon mekon.

Tämä mekko on jostain HM:n syyskuvastosta, mutta en ole kyllä ikinä käyttänyt tätä talvivarusteiden kanssa.

Moules Frites

Tulipa vihdoin testattua yksi Ranskan kulinaarisista erikoisuuksista: Simpukat. Tällä kertaa liemenä oli currymausteinen kastike, ja perinteisten ranskalaisten sijaan söin uuniperunaa. Lopputuloksena voin sanoa, että tykkään ihan näistä simpukoista. Oikeastaan voisin alkaa melkein rakastamaan niitä. Nyt täytyy käydä vielä testaamassa oikein ranskalaisten kera...

Sitten hikisen päivän jälkeen lähdin vielä tarkastamaan kaverin upouutta vauvaa. Oli se vaan söpö. Nukkui menemään, vaikka sitä kuinka paijailin ja huokailin ihastuksesta. Ja sitten kun se rupesi huutamaan nälkäänsä, oli kiva huutaa äiti paikalle.

Aix

En ole nyt alkuviikosta ehtinyt paljon bloggailla. Tänään saavuin kotiin 21.30 töistä, kun piti kouluttaa kesätyöläistä hommaan (sain melkein sydänkohtauksen, kun pomo ilmoitti tästä viattomasti ohimennen ja heti sen sanoi heipat...) ja rojahdin saman tien sohvalle. Ei ehtinyt edes mitään asukuvia ottaa ja kaiken lisäksi tahrasin uuden mekon heti aamukymmeneltä siivousoperaatiossa.

Tuli mieleen ettei minulla edes ole kuvia tästä kaupungista! Sen sijaan olen ollut turistina räpsimässä kuvia kauniista naapurikaupungistani Aix-en-Provence'sta ja tässä muutama.


Luin Buttermilk Bisquit'in blogista kirjoituksen kulutushysteriasta, joka sai ajattelemaan, ajattelin kirjoittaa siitä joskus kun ehtii, esim viikonloppuna...Huomenna edessä pitkä päivä, töissä viimeinen ilta/yövuoro ennen elokuista taukoa.

Rosé

Tämä päivä oli yhtä tuskaa, sillä eilen lähdin illalla kaverin luo, tilattiin sushia ja nautittiin paikallisen juoman kera...

ja sitten piti ottaa Pohjanmaan kautta...

Päällä oli ale-mekko (taas) Vilasta, joka on kivan erilainen kuin kaikkien muiden vaatteet, täällä ei ole yhtään muotia tuollaiset pallohelmat. Kaikista edellisistä vahingoista viisastuneena otin asukuvat ennen töihin lähtöä, vaikka tuossa viidessä minuutissa, kun veti kameran esiin alkoi jo melkein hiki virrata ja tukka lähti pörröttämään jonnekin aivaan omaan suuntaan.

Kesän käry

Nyt se tapahtui, tämän kauden ensimmäinen palohaava! Eilen kärysi käsivarsi töissä, kun osui sattumalta (kuten aina...) uuniin. Siihen nousi kiva tuollainen vesikello, joka ei edelleenkään näytä olevan laskemaan päin.

Tänään olin lupautunut jossain mielenhäiriössä kauheaan työpäivään, joka alkoi herätyskellon pirinällä klo 6.20 ja loppui ratikassa klo 20.53. Välissä oli tunnin ruokatauko ja puolen tunnin siirtymisaika. Lopulta pomo hoiteli palohaavan ja pisti siihen jotain rasvaa ja iski päälle suojasiteen. Toivottavasti tämä häviää muutaman päivän päästä, mutta siitä taitaa jäädä silti uusi muisto vartaloon!