Silloin kun ei mennä rannalle

 ...vie tie kirpparille. Eilen päätettiin yrittää päästä eroon osasta meidän pieniä huoneita valloittavasta vaatemassasta. Sää oli oikein mukava, vähän liikaakin, sillä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Urheasti herättiin aamulla klo 6 parin tunnin yöunien ja yksien synttäribileiden jälkeen roudaamaan kamat autoon ja auton nokka kohti kirpparialuetta.
 

Meiän pöytätila täyttyi nopeasti kaikensortin vaatteista. Kuinka sitä kasaantuukin niin paljon turhaa vaatetta kaapin perukoille, joita ei enää käytä?

Oltiin valittu aika hiljainen kirpparitapahtuma, suurinosa alueella pyörivistä ihmisistä ei ihan vastannut meidän kohderyhmää eikä populaa ollut edes liikenteessä ihan mahdottomasti. Tähän syynä saattoi olla joko hyvä (ranta)sää tai täksi päiväksi osunut Ranskan äitienpäivä. 

Niinpä välillä potentiaalisia asiakkaita odotellessa ehti torkkua varjossa silloin kuin tee-ja kahvitermarit eivät enää meinanneet pitää hereillä.

Jaoin pöytätilani kaverin kanssa, jonka etuna oli se että hänen kasastaan sain muutaman kivan kappaleen täydentämään (jo täyttä) vaatekaappiani. Pöydän alta pilkistää myös kuuman päivän mieluisin paussi: kylmä McFlurry ja kokis. Kyllä maistui mieluisen viileältä hien kostuttaessa jo hiusrajaa.

 Päätettiin käyttää päivä myös hyödyksi sillai että otettaisiin ainakin aurinkoa vaikka ei saataisikaan kaikkea kamaa myydyksi. Niinpä asuna toimi kesän lempimekko, siskolta peritty, josta ei jää olkaimien rajoja. Välillä oli kyllä pakko istua varjossakin ettei ihan sulanut olemattomiin, niin kuuma oli.

Tulos: muutama hassu euro, paljon hikeä, lihaskunnon kohotusta kamoja rappusissa raahaten, tinkimisen harjoittelua ja muutama vatsalihaksia harjoittava naurukohtaus. Suihku ei ole usein tuntunut yhtä ihanalta kuin eilen illalla!

Olisikin vielä viikonloppu

 Nämä viime viikonlopun kuvat ovat nyt kaukainen muisto vain, nimittäin Bordeaux'ssa on jo ihan oikea syksy meneillään. Ihmiset on pukeutunut takkeihin ja saappaisiin eikä kukaan vaan vedä villatakkia t-paidan päälle ja kulje ballerinat jalassa. Minäkin kaivoin syystakin esille ja ajattelin kuinka kaikki talvisemmat vaatteeni ovatkaan tummia... Viime sunnuntaina meidän kadulla ja läheisellä aukiolla oli kirppari. En löytänyt mitään, mutta kävin silti kiinnostuneena kiertelemässä.

Tässä myös vähän mallia miten ihmiset parkkeeraa meidän kadulle...

 

Kierros päättyi leipomoon, jonka croissantit ovat aivan ihania. Niitä ei kuitenkaan enää ollut (kuten aina), mutta löytyi silti jotain muuta aamiaista.

Käytössä on ollut myös uusi Body Shopin sitruunahuulivoide, jolla saa erittäin pehmeät huulet ja joka tuoksuu taivaalliselle.

 

Käytiin vielä kerran uimassa...

Ja minulla oli jo päällä jotain tummaa...Ja jämä vaatteet, eli ne ainoat joita ei ollut jo pakattuna.

Nyt lähden tästä lentokentälle!

Vesikirppu

Voi hitsi tänään oli oikein surkea päivä. Vielä näin illallakin olen ihan suru puserossa. Nimittäin siellä kirpparilla rupesi satamaan aivan kaatamalla ja heti aamusta! Näin päivä meni.

Aamulla heräsin hemmetin aikaisin ja pohdin kuinka tulen saamaan kaikki kamani raahattua paikan päälle yksin. Monta pussia lopulta tuli tavaraa kasaan ja valitettavasti ihan kaikki tuli takaisinkin, ainoastaan vähän tyhjempänä.

Klo 7 kun raahasin viimeisiä kamoja, oli paikalla jo kova kuhina.

Sitten alkoi ropista. Toivoin ihan hartaasti, että olisi vaan ihan pientä tihkua ja ihan pieni kuuro vain, mutta siinä samassa taivas jyrähteli ja pisarat alkoi iskeytyä vielä kovempaa.


Oma pöytäni ei juurikaan näyttänyt vakuuttavalta siinä vaiheessa kun hätäisesti yritin suojella vaatteita sun muita.


Toiset vaan jatkoi kauppaa ja suojasivat tavaransa pressuilla ja jäivät urheasti odottelemaan sateen loppumista.

Siinä puoli tuntia sateessa seistessä läpimärkänä minun oli pakko soittaa Monsieur apuun tavaroiden roudauksessa ja palata kotiin. Itsellänikään ei ollut sateenvarjoa mukana, olin märkä ihan viimeistä t-paitaa myöten ja tietysti kaikki kauppakamatkin siinä vaiheessa enemmän tai vähemmän kosteita. Nyt harmittaa älyttömästi, kun piti lähteä juuri kun kaupankäynti alkoi luistaa mahtavasti ja vielä enemmän se, että parin tunnin päästä aurinko porotti kauniisti ja ikkunasta katselin kateellisena ihmispaljoudessa vellovaa aukiota (no ehkä vähän liioittelen, mutta näkyi siellä silti porukkaa olevan!).
Ensi viikolla olisi uudemman kerran, mutta en ole just sinä viikonloppuna kotona ja lisäksi meille tulee vieraitakin. En tiedä mitä nyt tekisin noille asunnon peittäville märille rievuille, josko pitäisi ensi sunnuntaina uudestaan? Silloin ei olisi kyllä Monsieurin apua tarjolla (eikä se enää lainaisi minulle pöytäänsä...) eikä ehkä ketään pitämässä minulla vessataukoja ja muuta. Pitää vielä harkita. Ja tarkistaa sää!

Vappuna

Täällähän ei vappua oikeastaan juhlita mitenkään paitsi viikonloppureissulla aurinkoon jos päivä sattuisi takaamaan mukavan sillan, kuten viime vuonna. Aamu valkeni muuten aika suomalaisiin tunnelmiin, harmaa taivas ja tihkusade miinus krapula ja serpentiini. Vähän harmittaa, että missasin vappujuhlat, tädin tekemät maailman maukkaimmat munkit, äidin siman ja kavereiden kanssa nautitut vappushotit.

Päivän ainut traditio joidenkin kuivahtaneiden mielenosoitusten lisäksi on kielo. Niitä mielenosoituksia näkyy ihan tarpeeksi pitkin vuottakin niin että yksi lisää toukokuun ekana ei paljon muuta mitään.


Tämän voi kai ostaa ihan itsekin, mutta meillä perinteenä on, että Monsieur ostaa kielon minulle. On se aika ihana kevään merkki kyllä tuossa hyllyssä.

Vanha olikin jo aika kuivahtanut ja vaasi odotteli uutta asukkiaan.


Ja siinä uusikin seisoo oikein ylpeästi toivottamassa kaikille hyvää vappua!


Minun päivän kohokohta oli meidän kortterissa pidettävä kirpputori.


Koska työnpäivänä mitkään julkiset eivät toimineet, kirpputori oli levittäytynyt ratikan raiteille. Porukkaa oli liikkeellä aika paljon, mutta tämä kuva on otettu linjan loppupäästä.


Tarjonta ei sen sijaan ollut ollenkaan kummoista, joten löysin tällä kertaa vain tämän vyön. Sopi niin hyvin päivän asuun.

Olen jo torstaista lähtien yrittänyt kasata kokoon kirpparivaatteita, sillä varasin paikan huomiselle kirpparille, joka pidetään tässä ihan talon lähellä. Pari kertaa piti käydä samat kaapit lävitse, ennen kuin sain luovuttaa paljosta turhasta kamasta. Toivottavasti ne nyt menee kaupan ja erityisesti ettei huomenna sada kuten on luvattu! Huomenna aikainen nousu, en varmaan ole siellä ihan ensimmäisten joukossa...

Vintage beibi

Kuulin viime viikolla radiosta, että tänä viikonloppuna Marseillessa olisi taas Massilia Vintage-messut 7:ttä kertaa. Olen käynyt siellä jo kahtena edellisenä vuonna ja vaikka viime vuosi oli erityisen nuiva, päätin että siellä voisi käydä. Siellä siis on nimensä mukaisesti vanhojen vaatteiden ja designin myyjiä. Kaikki oli tosi kaunista ja retroa!

Heti sisäänastuessani alkoi näyttää lupaavalta, kun näin seinällisen ihania kenkiä.

Minulla on melkein samanlainen ajokki, mutta vähän uudemman mallisena ja punaisena. Sitä on vaan vähän turhan hankala käynnistää niin ei ole tullut käytettyä.


Monsieur on ihastunut vanhoihin huonekaluihin ja paasasi jostain lampusta, mutta joka olisi maksanut jotain 400e...jäi sinne odottamaan jotain toista ostajaa.


Olisi ehkä pitänytkin ostaa nämä aurinkolasit! Eikö tämä nyt ole taas muotia?


Ihastuin ikihyviksi tähän ihanaan valkoiseen paljettiunelmaan. Ongelma oli vain, että se maksoi 80e ja painoi ainakin tonnin. Olisi silti niin kaunis...Päädyin lopulta ostamaan erään toisen valkoisen mekon tästä kojusta ja...


...tämän kukkamekon. Monsieur ei ollut oikein vakuuttunut kummastakaan, mutta lopulta kotona tunnusti, että onhan ne ihan nättejä ja sopii sulle (kuten kunnon miehen kuuluu sanoa).


Tällä kertaa en ostanut ainuitakaan kenkiä, vaikka vähän niin kuin eniten niiden takia tänne lähdin. Jossain paikoissa myytiin vain merkkituotteita, jotka vielä vanhanakin oli kalliita. Chanelin kengät 90e.


Tässä bloggarin päivän asu. Tykkään kovasti tästä paidasta!


Oltiin matkassa kaupunkipyörillä, jotka on mielestäni yhtä helvettiä. Joko asemat on aivan tyhjänä pyöristä, kuten yllä, tai sitten niin täynnä, että kohteeseen saapuessa sitä pyörää ei enää saakaan palautettua. Kuten meille kävi tälläkin kertaa. Piti sitten parkkeerata toiselle asemalle 10min kävelymatkan päähän.


Ja tietysti kun niitä pyöriä on enää vain kaksi jäljellä, kuin kohtalon ivaa, toisessa on rengas tyhjänä...Jotain tällaista tapahtuu joka kerta, kun olen yrittänyt vuokrata kaupunkipyörää. Eli parempi vaan saastuttaa autossa tai sulloutua saunanlämpöiseen metroon.

vide grenier à aix-en-provence

Sen sijaan, että olisin vain syöksynyt rannalle makaamaan, olen löytänyt uuden aktiviteetin sunnuntai-aamuiksi, tässä tapauksessa maanantai-aamuksi, sillä tänään oli "puolilomapäivä". Tämä helluntaimaanantai on entinen ferié, pyhäpäivä, josta tehtiin uusi laki vuoden 2003 kesän helteiden johdosta. Joku idiootti hallituksessa sai päähänsä, että ihmisten täytyy mennä tänä helluntaimaanantaina ilmaiseksi töihin, ja tulot lahjoitetaan vanhusten hoitoon, kun niitä kuppasi silloin kesällä 2003 ylenmääräiseen kuumuuteen.

Tänä päivänä yritykset saavat päättää laskevatko tämän päivän pyhänä vai laittavatko työntekijänsä ilmaiseksi töihin. Valitettavasti toinen työpaikkani on ottanut viimeksi mainitun vaihtoehdon käyttöön ja ensi viikolla minunkin täytyy suorittaa journée de la solidarité.
Tämä käytäntö on erityisen ärsyttävaä, sillä
a) nykyisin kesät ei enää ole mitään yltiöhelteisiä, tuuli puhaltaa niin että hyvä kun kehtaa uimaan jäähtyneeseen meriveteen muutaman kerran koko kesän aikana,
b) jos niillä vanhuksilla on niin kuuma eikö ne voi muuttaa kesäkuukausiksi jonnekin Normandiaan? Mutta eihän sitä Rivieran luksushuvilaa nyt voi jättää...
c) eikö ne vanhukset jossain vaiheessa kuuppaa joka tapauksessa? Pakko itsensä altistaa tuollaisille extreme-olosuhteille??
d) minäkin tarvisin ne rahat!!!

Joka tapauksessa, tänä aamuna järjestettiin Aix'n keskustassa vide grenier eli kirjaimellisesti ullakon tyhjäys eli kirppari. Keväällä alkaa nämä viikottaiset ullakon tyhjäämiset vähän joka paikassa ja niissä on kiva kierrellä etsien löytöjä.
Päätin kokeilla ensimmäistä kertaa hienostuneessa Aix'ssä, mutta kaikki oli aika kallista eikä mitään kiinnostavaa oikein edes löytynyt. Lopulta päädyin myös muihin kauppoihin kuten Zaraan (osa oli auki, osa kiinni), mutta jono kassalla oli niin hirvittävä että jätin housut kauppaan. Myöhemminh miespuolinen ystävä valisti mua tästä hirveästä jonottamisesta pukukoppeihin ja kassalle, että "ei näillä paikallisilla likoilla ole muutakaan tekemistä!". Ihmekös, jos kaikki on aina niin tyylikkäästi pukeutuneita...

Lopulta kirpparilta mukaan tarttui aurinkolasit ja simpukkakoruboksi.

Loppupäiväksi rannalle, ei ollut hyvä rantapäivä, liikaa pilviä, en edes laittanut aurinkorasvaa! Päällä uudet Bershkan neonkeltaiset sortsit. Yleensä en ikinä löydä mitään Bershkasta, mutta nyt löysin nämä Espanjasta.