Minusta tuli maisteri

Mun koulujutuista on kyselty aina välillä. Olen siis suorittanut kaikki lukion jälkeiset opinnot Ranskassa ja viime keväänä sain käteen kirjaimellisesti maisterin tutkinnon ja opinnot päätökseen. Bordeaux'een saavuin aikoinaan suorittamaan juurikin tätä maisterin tutkintoa, alemman kaupallisen alan perustutkinnon tein Montpellierin yliopistolla.

 

Opiskelin INSEEC Business Schooliin kuuluvassa hienosti nimetyssä Bordeaux International Wine Institute-koulussa. Siellä voi tehdä myös Bachelor-tutkinnon, mutta itse suoritin kaksivuotisen Master/MBA-tutkinnon. Ihan kivaahan meillä oli...

 

Koulu sijaitsee joen rannalla ja parvekkeelta on kivat näkymät kaupunkiin. 

Eka vuosi oli kokonaan ranskaksi ja suurin osa tunneista yleistä kauppatietoutta joten tunnitkin oli järkätty yhdessä monen muun erikoistumisalan kanssa. Oltiin yhdessä ainakin markkinointi-, luksus-, kansainvälisen kaupan opiskelijoiden kanssa. Välillä oli sitten oman erikoistumisalan tunteja, meillä siis kaikkia viinijuttuja.

 

Päätösjuhlassa toiset oli paremmin pukeutuneita kuin toiset ja diplomikin vielä tahrattomana kädessä...

Toinen vuosi oli kokonaan englanniksi ja luokka vaihtui sillai että yli puolet olikin muita ulkomaalaisia, ja minun piti luovuttaa eksoottinen ulkomaanlintuasemani. Tunnit oli kokonaan omistettu viini-ja viinajutuille. Kun tässä lähimailla ollaan käytiin viinitilakierroksilla muutaman kerran ja Cognacin alueella katsastamassa konjakin valmistumista.   

 

Kilisteltiin kiitettävästi diplomin kunniaksi.

Toinen vuosi oli mielestäni helpompi ja paljon kivempi kuin ensimmäinen. Tunnit oli mielenkiintoisia ja englanti itselle helpompi työkieli. Erimaalaisten näkemykset ryhmätöissä (joita oli tosi paljon) toivat uuden ulottuvuuden myös omaan pohdintaan. Meillä oli tosi hyvä kaveriporukka, kolme tyttöä ja kasa poikia, joiden kanssa biletettiin hurjasti (tai siis maisteltiin viinejä!), käytiin retkillä, jaksettiin yhdessä raahautua kouluun (tytöt enemmän kuin pojat) ja järkättiin tuhannet kerrat illallisia sun muita.  

 Vakkaripaikassa pistämässä jalalla koreasti vielä kerran melkein täysinäisen porukan kanssa. Minulla mahtava ilme taas kerran.

 INSEEC on yksityiskoulu, joten se maksaa ihan helvetisti. Melkein-ilmaisen yliopiston jälkeen odotin siltä vähän liikoja sillä ranskalaiset jaksaa järkätä asioita aina yhtä huolettomasti oli kyseessä sitten julkinen tai yksityinen koulu. Parasta mitä koulusta jäi käteen oli siellä syntyneet tuttavuudet, sekä businessmielisesti että ihan oikeat ystävyydetkin. Ekalta vuodelta olen pitänyt yllä tuttavuuksia vähän kaikilta erikoistumisaloilta, jotka on tullut tarpeen esimerkiksi rahoituksesta puhuttaessa omaa yritystä perustaessa. Viinialan tuttavuudet taas ovat auttaneet kaikessa muussa.

Ranskassa työelämä toimii aikalailla suhteilla, ehkä enemmän kuin Suomessa, olen itsekin huomannut. Täällä pitää muistaa poskisuukotella monta kertaa kaikki tärkeät henkilöt ja jauhaa niiden kanssa vaikka säästä tai niiden tenavista, että kauppa tulisi allekirjoitettua. Lounaalla saatetaan ottaa yksi jos toinen lasillinen viiniä ja mitä paremmissa väleissä ollaan, sitä parempaa diiliä voi yrittää myös neuvotella. Tämä suomalaiselle aika outo, small talk-keskustelu on kyllä joskus tosi hermoa raastavaa kun on huonolla päällä ja haluaisi vain palata peiton alle eikä hymyillä nätisti ja heittää huulta. 

Tässä pikakuvaus omakohtaisesta Ranska-opiskelusta ja vähän työelämästäkin. Ehkä kaikkialla ei ole asiat näin, mutta kaikkea tällaista on itselleni sattunut!

Tässä loppuun videomateriaalia diplomien jaosta ja apua, minäkin siellä vilahdan muutaman kerran. Salissa ei millään meinannut malttaa istua paikalla kun piti höpötellä kaikkien kanssa...

Pubisunnuntai

 Niin on vaan äkkiä hurahtanut tammikuu ja nyt oltaisiin jo helmikuussa. Kevät lähenee...Tänä sunnuntaina jaksoin kerrankin herätä ajoissa (ennen keskipäivää siis) ja olin sopinut treffit kauppahallille, le marché des Capucins, yhden kaverin kanssa. Itse vaivaannuin paikalle vain syömään, mutta muut olivat jo kierrelleet hedelmä-ja vihannesostoksillakin.

 

Istahdettiin itselle tuttuun "Chez Jean-Mi"-kojulle ja tilattiin merenelävälaiva ja valkoviinilasilliset. 

 Paikalla oli jo ihan kauheasti väkeä ja saatiin jonottaa hetken aikaa pöytää. Kylmä viimakin oli saapunut taas takaisin meille ja katkarapusatsin jälkeen kyllä paleli niin varpaita kuin sormiakin. Onneksi oli kivaa seuraa ja hyvää ruokaa! Tämä kauppahallibrunssi on aika tuttu tapa monelle paikalliselle ja näkyi vilinässä turistejakin. Erityisesti sunnuntaisin paikka on tupaten täynnä, mutta viikolla on paljon väljempää. 

Kauppahallin kojut ovat auki klo 5-15 ja täytyy tunnustaa, että joskus on tullut käytyä syömässä ostereita jo klo 6 suoraan yökerhosta tulleena.

 Samaksi illaksi oltiin taas sovittu tapaaminen pubikisailuun työporukan kanssa. Osa söi ja visaili...

 

...ja osa vain joi kaljaa. Tässä kuvassa omani, Ginger Twist, sitruuna-inkivääriolut.

 Frog&Rostbeef on ilmeisesti osaksi ketjuistunut ja pubeja löytyy myös Pariisista ja Toulousesta nimen eri variaatioilla. Heidän erikoisuutenaan on valmistaa itse omat oluensa.

 Samalla myös leikittiin kameran valotusominaisuudella...

 ...oltiin sunnuntainuutuneen näköisiä ja mulla oli päällä uusi farkkupaita...

 

...Ja väsyneitä edellis-illan juhlinnoista. Itsekin vedin pienet päikkärit vaikka olin kiltisti hipsutellut kotiin töistä enkä lähtenyt bilettämään muiden mukana.

Ihanaa kun sunnuntaina voi vaan olla stressaamatta ja tehdä kaikkea kivaa!

Ulkoilua

Oon varmaan jo muutaman kerran kirjoitellut tästä Bordeaux'n lähellä sijaitsevasta hiekkadyynistä Dune du Pylasta. No, nyt tulisi taas vähän lisää! Minulla oli yksi kaveri vierailulla vähän ennen joulua ja päätettiin käydä juhlimisen lomassa vähän kotiseutumatkailulla.

Meille sattui tosi hyvä tuuri ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Paikan päällä tosin tuuli enemmän kuin koskaan ennen, mutta ei se nyt niin haitannut. Sitä hiekkaa oli jokatapauksessa joka paikassa.

 Talvisin dyynin päälle pitää tarpoa ihan omin jaloin, mutta kesäisin hiekkaseinään isketään porrasrakennelma, jota pitkin pääsee hieman helpommin sinne ylös asti.

 Silloin oli vielä lämmintä! Nyt saa laittaa päälle kunnon talvitakkia ja avonaiset korkkaritkin on vaihtunut saappaisiin.

 Minä haluan aina ehdottomasti laskeutua dyynin toiselle puolelle ja meren ääreen kokeilemaan merivettä. Ei ollut hirveän kylmää. Täällä oli muuten joulun aikoihin joku "helleaalto" ja perinteiset uuden vuoden surffarit (en siis minä) pääsivät nauttimaan vuoden ensimmäisestä kylvystä tosi mukavassa lämpötilassa. Uutisten mukaan Biarritzissa oli ollut +24 astetta!

Tämä yhden päivän minireissu on aina tosi otollinen irtautumaan arjesta ja pääsee hengittämään kirjaimellisesti raikkaampia tuulia kuin kaupungin keskustassa. Mun vapaa-ajalla tulee useimmiten vaan nukuttua ja hoideltua kaikkea tylsää arkihommaa jota ei muuten jaksaisi/viitsisi eikä lähdettyä mihinkään. 

Reissu dyynille tuo siis kivasti vaihtelua ja siihen voi yhdistää pienen pysäkin myös Arcachonin rantakaupungissa. Meillä ei tällä kertaa ollut siihen aikaa, mutta ainahan sinne voi palata. Sinne pääsee myös ilmeisesti aika kätsysti junalla, joka onkin varteenotettava vaihtoehto erityisesti kesällä jolloin autossa istuttava aika vähintään tuplaantuu turistien myötä...

Reggae star

Viikonloppu juuri ennen Suomeen paluuta meni tosi äkkiä ja ohjelmaa riitti. Lauantaina oltiin vielä töissä ja sunnuntaina koitti kesän ensimmäinen ja ainut festari!

Lähdettiin ison kaveriporukan ja kahden auton voimin reggaefestareille Reggae Sun Ska:han. Ei ne nyt ihan Provinssin kaltaiset ollut, mutta ainakin vähän sinnepäin. Oli kylmä, vähän tihuutteli vettä silloin tällöin ja tavarat ei aina pysynyt kovassa menossa mukana.

Perinteisen (salmiakki)kossun sijaan sentään siemailin Ranskan perinnejuomaa shamppanjaa.

kuva google-haku

Alue ei ollut mitenkään kovin suuri ja siihen kuului vain kolme lavaa, joista kaksi oli melkein toisissaan kiinni. Populaa oli kyllä hieman enemmän kuin tuossa kuvassa. Huippuesiintyjät kuten Damian Marley ja Ayo esiintyivät jo perjantaina ja lauantaina. Muista esiintyjistä en sitten ollut koskaan kuullutkaan, kunhan seurailin muiden mukana ja kuuntelin kaikkea uutta.

 Meillä ei ollut muuta leiriytymispaikkaa kuin minun Twingo ja sateen ropistessa sekin toimi tosi hyvänä hengailupaikkana. Oltiin tuota mukana kaikenmaailman piknikvärkettä ja juomaa ja ruokaa riitti. Huomaa oven pielessä roikkuva Raiskin tuulitakki. Kesti ihan leikiten tällaiset pienet, ranskalaiset sateen puuskat.

 Hieno festariasuni. Tukkakin niin hyvin sadekuuron jäljiltä.

Topille uskalsi riisuutua siksi kymmeneksi minuutiksi kun aurinko vähän paistoi. Mulla oli jalassa myös farkkushortsit, kun itsepintaisesti ajattelin, että nyt on kesä ja ollaan etelä-Euroopassa. Yöllä kun mittari näytti 15 astetta tuli kuitenkin mieleen, että olis ne pitkät housutkin ihan kivat.

Kaikista hämmentävintä festareilla oli se, että illan tullen tuli oikeasti pimeää. Silloin ei kannattanut hukata kavereitaan, sillä pimeässä ihmismassassa olisi ollut tosi hankalaa löytää ketään. Autojen parkkipaikalla (siis pellolla) ei ollut yhtään valoja, mutta kaikki meidän poppoosta kuitenkin löysivät tiensä autoille, loppujen lopulta. Voisiko nyt alkaa suunnitella taas uutta Provinssikeikkaa.

Dyynillä

 Siskon kanssa tuli käytyä myös harrastamassa hieman kotiseutumatkailua ja vierailemassa merieläväaamiaisen jälkeen hiekkadyynillä Dune du Pyla. Itse olen kiipeillyt dyynin päälle jo pari kertaa, mutta sinne voi aina palata takaisin. 

 

Jättimäinen hiekkakasa levittäytyi meidän eteen tunnin automatkan jälkeen. Ilmaksikin luvattiin kauheaa vesisadetta (tai siis sen jatkumista) ja myrskyä, mutta onneksi aurinko paistoi enemmän tai vähemmän koko viikonlopun ajan.

 

Dyynin toisella puolella pienen patikoinnin jälkeen odotti kimalteleva meri ja humisevat aallot.

 

Mukana kun oli toinenkin bloggaaja ja vielä paljon innokkaampi sellainen, tuli myös kuvia otettua tasaiseen tahtiin. Mulla on käytössä ihan peruspokkari, joka nyt toimii niin kuin toimii, mutta siskolla on kunnon järkkäri matkassa mukana.

 Mun piti tietty päästä kokeilemaan meriveden lämpötilaa ja ehdin perääntyä liian myöhään, niin että kengät kastui ja niihin tarttui kivasti kaikki hiekka...Siinä piti sitten tarpoa vielä takaisin autolle.

 

 

Rannan ihailun ja pienen huilihetken jälkeen lähdettiin takaisin kotiinpäin.

Dyynin päältä ihailtiin niitä, joilla oli ollut älyä ottaa mukaan surffilaudat tai pyörättömät skeittilaidat. He sitten laskettelivat viimeisen mäen alas sen sijaan että olisivat kävelleet kuten me muut (laudattomat). Itse olen kerran yrittänyt pyöriä mäkeä alas joka olikin hurjan hauskaa. Hiekkaa tosin oli aika kirjaimellisesti joka paikassa sen jälkeen...

Kun sisko tuli kylään

 Niin aika kului aivan mahdottoman äkkiä. Tämä ei tosin tapahtunut ihan tällä viikolla vaan pari viikkoa sitten, mutta sen jälkeen onkin ollut taas ohjelmassa yhtä jos toista. Tänä aamuna saatiin lentokoneeseen toinen viikonloppuvierailija, joka oli meillä kylässä Englannista. Tässä tulisi hieman kuvia meidän siskojen tyttöjen viikonlopusta.

 

Ranskassa ja viinimaassa kun oltiin niin viininmaistelu kuului asiaan.

 

Käytiin "meillä" eli ravintolassani lasillisella ja sen kanssa syötiin tietty juustoja...

 

...ja sisko halusi maistaa myös susheja.

 

Meillä oli yhteistä aikaa vain muutama päivä ja ilta joten tahti oli aika kiireinen. Iltaisin kierrettiin baareja ja käytiin tapaamassa ystäviäni yhdessä jos toisessa paikassa ja siinä välissä tietty maisteltiin taas vähän viinejä.

 Bestiksen esittely siskolle. Juttu luisti tavattoman hyvin, niin hyvin että meidät lopulta heitettiin ulos viinibaarista, kun paikka meni kiinni, mutta meidän juttu ei millään meinannut loppunut.

 

Yhden päivän asua, kun kerrankin sitä on saatu kuvaan. Ostin muuten tuon t-paidan parilla eurolla vähän aikaa sitten yhtenä iltapäivänä minikirpparilta, joka pidettiin yhdessä baarissa!

 

Käytiin välillä syömässa ulkonakin, tässä kuvaa Santoshan, erään thai-vietnamilaisen ravintolan alakerrasta.

 

Oltiin viiiiihdoin viimein saatu hieman aurinkoista ilmaa ja lämpöä Bordeaux'iin, joten syötiin sitten ulkona terassilla. Tämä paikka on mun mielestä tosi kiva, ruoka on hyvää ja halpaa ja sitä voi syödä paikan päällä tai ottaa mukaan. Ilmeisesti niin hyvää, että menee ihan naama myttyyn...

 Ja taas viinikuva. Älä nyt äiti huoli, kyllä me tehtiin muutakin! Käytiin lasillisella tutun viinbaarissa ja siellä tuli tavattua kavereita ja hassutelua. 

Oli tosi ihanaa tavata siskoa piiitkästä aikaa, tai niin ainakin musta tuntuu. Lyhyessä ajassa suut kävi ihan lakkaamatta niin että saatiin laitettua toinen ajan tasalla kaikesta mitä on tapahtunut sitten viime näkemän. Ja näihin muutamaan kuukauteenhan mahtuu yhtä jos toista enemmän tai vähemmän saippuaoopperamateriaalia ja tyttöjen juoruja, parisuhdesotkuja ja perheuutisia, tulevaisuudensuunnitelmia ja haaveilua. Lyhyesti, hauskaa oli!

Vaalifiesta

 Täällähän valittiin viime sunnuntaina hurjan kamppanjamyllyn lopuksi uusi, vasemmistolainen presidentti. Itse en tietenkään suomalaisena äänestänyt, vaikka monet kyselivätkin, että kumpaa sä oot äänestänyt. Ranskassa ei pahemmin tunneta vaalisalaisuutta ja ihan kaikilla kavereillani oli mielipide presidenttiasiaan, jota ei piiloteltu.

 Lähdin seuraamaan vaalilähetystä erään ystävän luo, johon kuului tietty paljon ruokaa ja juomaa. Siemailtiin viiniä ja syötiin juustoja ja mereneläviä.

 

Lopulta kävi niin, että ruokaa olikin ihan liikaa, kun kaikki toivat mukanaan jotain. Omia suosikkejani on merietanat, jotka näkyy tuossa ylhäällä olevassa kuvassa.

 Lopuksi keskiyöllä isäntä väänsi vielä lahnaa, ilmeisesti suomeksi, (daurade) uunissa kasvisten kera, joka oli muuten aivan älyttömän hyvää.

Muuten jutut alkoi muutaman lasillisen jälkeen luistaa mitä hullumpaan suuntaan ja kaiken hassuttelun keskellä naureskeltiin muunmuassa sille miten juustonpalan voi ladata iphonen kaapelilla...

...tai shamppanjapullon korkin grillata merietanan tikulla. 

Ilta oli tosi hauska ja jatkui niin myöhään, että seuraavana aamuna oli vähän hankala herätä töihin. Työsaralla puhaltaa just tällä hetkellä myös hieman uudet tuulet, ja olen pienessä välitilassa tässä venailemassa, että mitä tulee tapahtumaan. Innolla odotan mitä uusista haasteista voi tulla, mutta niistä siten lisää kun kaikki on ajankohtaista. Sisko oli täällä lomalla viime viikolla ja alan tästä purkamaan viikonlopun kuvasumua.

Oliko pääsiäinen

 Pääsiäsviikonlopusta on nyt kulunut jo viikko, mutta tässä tulisi hieman kuvia!

Täällä ei mielestäni juhlita pääsiästä ollenkaan samassa kaavassa kuin Suomessa. Meillä oli lomaa vain maanantaina ja vielä pitkänä perjantaina oli tosi hankala muistaa, että nyt olis niin kun pääsiäinen. Minä lähdin sunnuntaina viettämään meidän kokin synttäreitä jonnekin maaseudulle.

Itse kun istuin vain autoon ja jutskasin koko matkan paikan päälle. Kokin tyttöystävän perheellä on tällainen söpö talo jossain ranskalaisen metsän keskellä ja sinne sitten mentiin. Puita tosin löytyy tosi paljon harvemmassa kuin Suomessa, sauna puuttuu, mutta...

 ..."järvi" sentään löytyi! Mua huvitti kun kaikki puhui tästä järvenä ja itse olisin sanonut mieluummin, että joku lampi. Jos olisin tiennyt miten lampi sanotaan ranskaksi.

 Menossa mukana oli sekalainen porukka, josta osaa en tuntenut ennestään, mutta kivaa oli silti.

 Pojat pystyttivät ensi töikseen soundsystemin. Kyllä tuo rekka lähettikin sitten ääntä pitkälle yöhön. Mukana oli tietty oma dj. Tällä kertaa mua ei päästetty miksaajan paikalle.

 

Päivän asu. Sellaista hienoa mökkipukeutumista.

Lähdettäessä ihmeteltiin minkä takia meidän takaluukusta löytyi monta rullaa kelmua, ja pian syy siihen selvisikin. Soundsystemin viereen pystytettiin kaksi graffittilinjaa.

 

 Ja pitihän munkin sitten kokeilla. Ekaksi ei oikein meinannut onnistua, kun ei ollut tekniikka ihan hallussa...

 

Mutta sitten alkoi syntyä tekstiä ja kirjailtiin kaverini kanssa meidän nimet tosi omaperäisesti.

Minä suihkaisin menemään myös erään kaverin viinibaarin nimen, L'Oenolimit. Niille, jotka joskus pyörähtävät Bordeaux'n suunnalla, kantsii käydä juomassa lasillinen tuolla!

 

Mukana oli tietty kontillinen ruokaa ja juomaa ja tuntui, että oltiin melkein koko ajan syömässä. Suklaamunat jäi uskomatonta, mutta totta ostamatta. Kaverini äiti lähetti hänen mukanaan sitten pussillisen pieniä suklaamunia ja eräs toinen kaverini toi minulle ruokatukusta kilon vaahtokarkkeja. Kaikki meni.

 

Illan grillailuja. Kasvissyöjille kuten minä ei ollut pahemmin tarjolla kasvisvartaita tai muuta...Onneksi sain ihan oman lautasen ja mahan täyteen.

Illalla alkoi onneksi aurinkokin hieman paistaa eikä säätiedotuksesta huolimatta vettä tiputellut lainkaan.

Siinä ilta kuluikin sitten tanssiessa ja laulaessa, vaikka musiikki ei ihan koko ajna ollut minun makuun, höpötellessä...

 

...hörppiessä ja kärrynpyöriä heitellessä. 

 

Illan valossa meidän valmis graffittilinjakin näytti nätiltä.

 

Seuraavana päivänä oli tiedossa tietty taas syömistä, tällä kertaa paistettiin possua (côte de porc) ja tehtiin lihatartaria. Tämän viikonloppufiestan jälkeen oli ihan mukava syödä taas salaattia ja kasviksia. Aurinkokin suosi seuraavana päivänä ja illasta alettiin ajelemaan kotiin päin.

Oli tosi kiva pääsiäinen suklaan puutteesta huolimatta ja erityisesti tosi kiva kun pääsi hetkeksi pois kaupungin vilskeestä! Viikko lähti sitten käyntiin tosi vauhdikkaasti, kun päädyin bilettämään heti tiistaina ja on jatkunut vähän samaa vauhtia. Tänä aamuna oli ihanaa herätä omassa sängyssä ja ihan niin myöhään kuin halusi! Nyt pitää alkaa valmistautua töihin, se olisi menoa taas.