Suomalainen ulkomailla

Sain Stazzylta tällaisen haasteen, jonka sain kerrankin aika lailla heti tehtyä ennen kuin se jää taas muiden kaltaistensa lailla haahuilemaan jonnekin muistin perukoille. Eli tarkoituksena on heitellä blogiin kaikkea sitä sälää jota suomalainen roudaa mukanaan maailmalle. Inventaariota tehdessäni hämmästyin oikein itsekin mitä kaikkea suomalaista ilman sitä ei muka voi elää.

 

Aito, oikea tiskiharja on pysynyt mukana ihan alusta lähtien, päitä vaan vaihdellen. Tästä tuleekin mieleen, että tähänkin voisi klikkailla kiinni uuden, kauniimman pään.

 

 

Mariskooli, oma ensimmäisiä aikuistumisen merkkejä ryppyvoiteen ohella. Mariskooli majailee ihan tyytyväisenä olkkarissa kaiken muun pienen sälän seassa ja majoittaa toisinaan (suomalaisia tietty) karkkeja.

 

Lukemistakin löytyy. Vino pino vanhoja ja vielä vanhempia lehtiä.

 

Hyllyssä majailee myös kirjoja, joita ehtii lukea liian harvoin. Onneksi aamuisin usein ehtii lukaista Tabermannin mietelauseen epätoivoista päivää piristämään. 

 

Muumimukit ovat rantautuneet pikkuhiljaa äisin lahjoittamina. Ja kummasti tämäkin villitys on ottanut tulta alleen Ranskassa, koti-Suomessa kun moinen ei yhtään kiinnostanut. Huomaa, että mukeista pilkistää myös Lumenen huulipunia ja kynsilakkoja.

 

Muumiaihe jatkuu tekstiliosastolla. Kaapeista löytyy vino pino lakanoita ja pyyhkeitä, joita on roudattu Suomesta asti. Miksei lakanoita voi muka ostaa Ranskasta??? Ehkä siksi ettei esim. pussilakanoissa ole reikiä nurkissa.

 

Lumenen tuotteita on kertynyt myös aika lailla. Osa on vanhoja lemppareita, joille en millään ole muka löytänyt korvaajaa paikallisista merkeistä, osa uusia tuttavuuksia kuten tämä kirkastava seerumi. Aika lailla se näyttää kuluneen kuitenkin. Voin suositella, vaikka turha sitä on odottaa jonkun seerumin kirkastavan naamaa aamulla jos on mättänyt suuhunsa pussillisen sipsejä ja yhden lasillisen liikaa.

Kasa Kalevala koruja. Klassikoita, jotka sopivat täydellisesti mun makuun.

 

Äiti lähettää myös usein kaikkea kivaa mässäilyuutuuksia ja pitää tyttärensä hampaat huollettuna Jenkillä ja näillä Xylimax-pastilleilla joita heittelen suuhun epäsäännöllisen säännöllisesti.

 

Ruokatuliaisia viimeisiltä Suomen reissuilta. Mitähän ihmettä minä oikein olen kuvitellut tekeväni siirapilla?

Marimekon uusi kukkaro ja Marimekon lakanakin. Ihanaa, että sain äidiltä uuden kukkaron varastetun tilalle, olinkin jo ihan hukassa ilman sitä. 

Kaikenmaailman kulinaarisia tuotteita kuuluu myös lisäksi arkeeni kuten Fazerin eri siniset suklaat, hedelmäaakkoset, suklaarusinat, salmiakin eri variaatiot, Kotitilan valkosipulisinappi ja pakasteessa kallein aarre ruisleipä. On se vaan kivaa olla suomalainen.

Jotain kaunista

En useinkaan osta itse koruja vaikka niistä tykkäänkin. Korviksia vaihtelen ehkä useimmiten, koska ne on niin helppo laittaa ja vaihtaa. Useimmat koruni muistuttavat minua asioista, ihmisistä tai tapahtumista, joten niitä on ihana pitää päivittäin ja vilkuilla jokapäiväisessä menossa. Nyt ranteisiin on kuitenkin kertynyt muutamia aarteita, jotka esittelen tässä:

Isä, paras ystävä, äiti ja kodin sydän. Rakastan myös Kalevan koruja sillä ne muistuttavat Suomesta.

 

Kämppiksiltä saatu enkeli, ihana blogiystävä.

Näiden kanssa on kiva herätä joka aamu ja päivä lähtee hyvin käyntiin.

Valmista tuli

Sainhan sitten lopulta sen gradutyönkin valmiiksi. Viimeinen viikko meni kyllä aikamoisessa humussa ja pitkälti kahvin ja redbullin voimalla. Mitä oli pakko jättää viime tipalle...Työn ja kirjoittelun ohella ehdin jostain kumman syystä tavata vielä kavereitakin ja kaksi viimeistä yötä meni ihan muutaman tunnin yöunilla, kun vielä viimeisenä iltana lähdin töiden jälkeen yhdelle drinkille tapaamaan kavereita, jotka tosin he olivat jo saaneet kirjallisen työn valmiiksi.

 Palautusta vailla valmis.

 Viime hetkillä tuli juostuakin ympäri kaupunkia, sillä tulihan sitä kaikessa kiireessä unohdettua, että melkein koko kaupunki on kiinni heinä-elokuussa...Sen jälkeen oli kiva hengähtää ja istahtaa äidiltä tulleen ihanan paketin ääreen herkkuja mussuttamaan.

 Sisältä paljastui myös jotain muuta erittäin odotettua... 

Aaaah uusi helmirannekoru! Tämä onkin pysynyt ranteessa siitä hetkestä lähtien kun sen siihen laitoin paketista kaivettuani. On aivan ihana ei muuta voi sanoa! Lisää näitä helmikoruja voi käydä tsekkaamassa Cherryn blogista ja sivuilta. Itse olen erittäin tyytyväinen ja onnellinen ja valtavat kiitoksethan tästä lähtee tietysti ihanalle tekijälle!

Korutoiveita

Viime aikoina olen alkanut taas törmätä ihanan korumerkin Pandoran mainoksiin. Tämän merkin rannekorujen ideana on, että ensin ostetaan pelkkä rannenaru tai -ketju, ja siihen voi sitten lisäillä heidän valikoimistaan mitä erilaisempia pieniä amuletteja. Ihastuin ensimmäisenä mainokseen, jonka laitoin kämppämme seinälle olevaan kollaasiiin, jossa rannekorun yksi kappale muistuttaa ensimmäisestä lapsesta, rakkaan ensikohtaamisesta tai "perhosista vatsassa". Kaikki merkin korut ovat mielestäni ihanan elegantteja, kauniin yksinkertaisia olematta liian pröystäileviä. Tässä muutamia mainoskuvia, jotka löysin Googlesta.

 

Erityisesti tykkään mainoksissa olevasta tunnelmasta, kokoontumisesta hyvien ystävien tai perheen kanssa ja heidän kanssaan jaetuista rakkaista hetkistä...

 

Korukuumetta lievittää vähän se, että tiedän jo minua odottavan koti-Suomessa muutama ihana koru, joita täytyy kuitenkin odottaa vielä vähän aikaa...

Taas kerran perjantai

Tämä viikko onkin hujahtanut tosi äkkiä ohi. En voi uskoa että viikon päästä olen jo lomalla! Onneksi mies on katsellut kohteen reittejä, etsinyt autioita rantoja ja ladannut puhelimeen navigaattoriin kartat. Ravintolassa on ollut tosi paljon asiakkaita, ollaan kaikki oikein hämmästyneitä ihmistulvasta, joka hipoo päivittäin maksimimääräämme. Itse olen enemmänkin onnellinen lämpenevästä säästä ja sunnuntaiksi olen jo suunnitellut rantaretkeä vähän kauemmaksi Marseillesta, eräälle saarelle, jossa käydään vähintään kerran kesässä. Nyt olisi korkea aika päästä sinne asti!

Eilisen päivän asu. Kaivoin kevään ballerinat esiin, mutta nyt voi taas vaihtaa kesäisiin sandaaleihin.

Aamulla oli päällä vielä villatakki ja ihana ihana kukkahuivi. Ostin tämän huivin Vilasta Suomessa ollessani pienen harkinnan jälkeen. Olen rakastunut, huivin väri ja materiaali on aivan täydellisiä. Nyt on hyvä hymyillä vaikka ostotilanteessa hieman epäröin.

En ole mitenkään kauhea korujen käyttäjä, isot ja näyttävät korut ovat mielestäni hienoja muilla, mutta omituisia itsellä. Pidän enimmäkseen Kalevalan koruja ja helmiä. Toisessa työpaikassa ei myöskään saa pitää mitään koruja paitsi vihkisormusta ja esim. huomiota herättävä kynsilakka on kielletty.

Tämän hetkisiä suosikkeja ovat Vanamo-rannekoru, josta helmi on karannut. Taisi irrota aivan alkutaipaleella, enkä ole ikinä saanut lähetettyä korua ja helmeä Kalevalalle korjattavaksi, joten pelkkä hopeaketju on jäänyt käyttöön (ja vaaleanpunainen helmi hävinnyt). Toinen on mustista Mallorcan helmistä tehty rannekoru, jonka ostin viime kesänä.

Mallorcalla ollessani tuhlasin loppu lomakassan Majorican tehtaanmyymälässä ihaniin helmikoruihin.

Valinnan vaikeutta oli, mutta lopulta ostin myös toisen helmirannekorun, joka melkein mätsää äidiltä saatuun helmikaulanauhaan, jonka hän puolestaan osti samaiselta tehtaalta kun kävimme siellä yli kymmenen vuotta sitten. Vaalin kyseessäolevaa kaulakorua niin etten melkein ikinä uskalla käyttää sitä. Silti se muistuttaa, kaulalla tai lippaassaan, aina rakkaasta äidistä.

Rakas Joulupukki

En ole vielä saanut aikaiseksi kattavaa toivelistaa Joulupukille, mutta perinteisesti olen aina toivonut jotain Kalevala Koruja (kuten varmaan kaikki muutkin suomalaiset). Ulkomailla asuessa on mielestäni kiva pitää tai omistaa suomalaista designia. Kerran yliopistolla toisen suomalaisen tytön kanssa löysimme toisemme Marimekon laukkujen avulla, kun kummatkin bongasivat tytön, jolla oli Marimekon laukku ja sen täytyi varmaan olla toinen suomalainen!

Sain viimein tehtyä vähän valintaa tässä koruasiassa kun poikkesin Kalevala Korujen sivuille. Toiveissa siis Venla-sarjan rannekoru hopeisena ja...

...saman sarjan riipus. Korvakorut on jo hankittu, joten nämä täydentäisivät sarjaa.

Kaikista koruista tykkään ja käytän ehkä eniten korvakoruja. Ne on esimerkiksi helppo poistaa töihin mennessä eikä kiinnittämiset ja avaamiset ole yhtä päänvaivaa kuin toinen suosikkini rannekorut. Tässä Naisen ääni-korvakorut.

Juulia-sarjan korvakorut ovat uutta mallistoa, ja tykkään erityisesti tuosta sinisestä osasta, mutta nämä haluaisin kyllä nähdä ensiksi livenä, että osaisi sanoa vähän minkälaiset oikein ovat.

En ole ehtinyt vielä itsekään joululahjoja ostamaan muutamaa lukuunottamatta, ja tajusin juuri että enää runsas viikko siihen kun olen koti-Suomessa! Seuraava viikko vierähtää varmaan tuossa tuokiossa ja lauantaina suuntaan kohti Marseillea.

ps. eilen oli se koulun gaalailta ja hauskaa oli, mitä nyt jalkoja pakottaa vieläkin ja (viinasta märkää) maata laahannut mekon helma aikamoisessa kunnossa. Kuvia tulossa huomenna!