Pari viikkoa sitten viimeisellä työharjoitteluviikolla meinasin tehdä kuvapostauksen siitä kuinka päiväni noin yleensä etenee. Olisihan sitä pitänyt arvata että just silloin eihän kaikki ihan niin tavallisesti menekään...

Aamulla Senseo-kahvinkeitin keittää päivän aloitus kahvin kamerounilaisesta kahvijauheesta.

Juon myös teetä ja syön jotain, yleensä jugurttia, mutta nyt on meneillään jostain syystä
Cheerios-vaihe. Ostin ensimmäisen kerran muroja sitten sen jälkeen kun olen ollut lapsi. On ne vähän liian sokerisia.

Sitten meikkaillaan vähän, työharjoitteluun en oikein jaksanut laittaa hirveästi mitään, kun olin siellä maalla viiniköynnökset seuranani. Tämän jälkeen lähdin yleensä autolla töihin, mutta...

...Twingolla oli tietty ongelma. Vain päivää ennen kuin piti lähteä Montpellierin reissulle. Jäähdytysneste vuoti aivan älyttömästi ja ilman sitä en voinut ajaa kaaraa edes ihan lähellä sijaitsevaan korjaamoon (enhän minä itse näistä tiedä, mutta Monsieur piti kunnon oppitunnin).

Niinpä lähdin etsimään sitä jäähdytysnestettä ja lopulta sitä löytyi lähellä sijaitsevasta rautakaupasta.

Auto pääsi säälistä ja blondin pitkien huokailujen ansiosta korjaamolle korjattavaksi, vaikka he olivat juuri lähdössä viikon lopulla lomalle eivätkä enää ottaneet uusia autoja korjattavaksi. Niinpä perustin työpisteen kotiin sen sijaan, että...

...olisin ollut viinitilalla pikkutyöpöytäni ääressä.

Iltapäivällä odottelin Monsieur'ta töistä kotiin ja lueskelin lentokentältä ostamiani lehtiä.

Tai jos lehtiä ei ole, luen kirjaa. Olen tosi onnellinen, kun onnistin saamaan Suomalaisesta Kirjakaupasta käsiini
Enkelipelin juuri julkaistun pokkariversion.

Ja saatan lukemisen ohessa mutustaa karkkia. Toin Suomesta tosi paljon eri karkkeja, Trulyt on suosikkeja: niissä on makua, mutta ei niin hirveästi sokeria. Ostin myös lentokentältä kamalassa kiireessä kaksi pussi Fanipaloja, jotka on ihan parhaita.

Monsieurin saapuessa kotiin pakotan hänet ottamaan päivän asu-kuva. Tämä alkaakin olla yksi harvoista suomalaisista sanoista, jonka hän osaa...

Sitten Monsieur valmisti aperitiiviä. Aina ei ole tarjolla näin kattavaa valikoimaa, mutta yleensä on ainakin oliiveja.

Myöhemmin tajusin, että tykkäänkin asusta paremmin niin, että paita on hameen sisällä. Pakotin Monsierin kuvaamaan uudestaan. Tällä kertaa ei ollut enää niin paljon valoa ja kuvista tuli vähän hämäriä.

Sitten alan valmistaa iltaruokaa, tällä kertaa vuorossa oli punajuuri-linssi-fetasalaattia.

Tosi hyvää! Kerrankin oli aikaa keittää linssejä niin tein niitä vähân ylimääräisiäkin. Ja kaikki meni.

Illalla söin salaattia ja toista Suomievästä: hapankorppua voilla ja ketsupilla. Ihania lapsuusmuistoja...Pakkasin myös salaattia seuraavan päivän lounaaksi töihin. Ja luin loppuillan kirjaa, joka oli niin hyvä että se on jo luettu!
Muuten illalla korjaamolta soitettiin, että he olivat saaneet Twingon jo korjattua. Olivat laittaneet sen ensisijaille, että pääsisin seuraavana päivänä lähtemään Montpellierin reissulla. Tosi kivaa, vaikka korjausoperaatio kevensikin tiliäni monella sadalla eurolla. Niitä nyt tässä tienatessa...