Vihdoinkin kotona

Viimeiset viikot ovat kuluneet aivan mahdotonta vauhtia. Kaverini oli luonani kylässä viime viikolla joka osui samaan saumaan viimeisen kouluviikon kanssa. Niinpä vauhti oli melkoinen kun käytiin katsomassa Bordeaux'ta, kavereita tapaamassa ja minä päivisin koulussa. Kouluvuosi päättyi lauantaina opiskelijärjestön järjestämään FLUO partyyn.

 Pukukoodina oli valkoinen yläosa ja värikäs alaosa. Itse tyydyin ostamaan tämän kivan hameen tilaisuutta varten.

Olin kutsunut koko luokan meille ennen virallisten juhlallisuuksien alkua ja monet olivat hauskasti noudattaneet pukukoodia.

 Sunnuntaina herättiin aikaisin pakkaamaan kamat ja suunnistettiin keskipäivällä viikottaiselle osteri-retkelle markkinoille. Kahdelta lähdettiin vatsat täynnä kohti juna-asemaa ja hypättiin Montpellieriin vievään junaan kavereita katsomaan. 

 Ensimmäisenä iltana keiteltiin hehkuviiniä. Tästä kuvasta huomaankin kuinka väsyneeltä näytän! Olin jo tässä vaiheessa puolikuollut, mutta eihän sitä nyt nukkumaan voinut mennä, kun näitä kavereita tapaa niin harvoin...

 Hehkuviini prosessi aluillaan.

 Muina päivinä ehdittiin käydä rannalla...

 Kierrellä kaupunkia ja nähdä yksi Montpellierin monista "valeseinistä"...

 Käydä lasillisella elefanttibaarissa ja syödä joka päivä Sushishopin susheja...

 Muita järkeviä kuvia ei sitten tullutkaan otettua, mutta täytyy sanoa, että oli tosi hauska reissu, vaikkakin nopea. Täytyy yrittää palata taas pian uudelleen!

Mtp in my mind

Lopulta kuvia Montpellieristä tulikin napsittua muutamat sadat, joten tässä seuraa matkailukuvia monen päivän edestä. En voi olla hehkuttamasta kaupunkia, vaikka olenkin siellä asunut pari vuotta. Edelleen olin kuin paraskin turisti ja napsin kuvia muistiin.

Matkaseurana Montpellier-vuosien aikana löytyneet parhaat ystävät Kanadasta ja Saksasta.


Isäntämme, joka sai mielestään jopa liikaa girlpoweria poikamieskämppäänsä.

Käytiin kaupunkikierroksella.


Ja huomasin, että vähän boheemimmassa osassa järjestetään piakkoin koko kadun levyinen kirppari. Harmittaa, kun en pääse mukaan...Muutenkin tällä kertaa jäi tsekkaamatta samaisella Rue de l'Université'llä sijaitsevat vakituisetkin vintage-kaupat sillä oltiin liikenteessä sunnuntaina.

Söpöjä ravintoloita...


...ja villimpää menoa. Mukaan tarttui yksi uusi tatuointi, mutta ei minulle tällä kertaa.


Yhden päivän asu. Voitteko kuvitella että koko reissun ajan käytin ainoastaan noita yksiä ja samoja ballerinoja?


Parc de Perou, joka silloin ennen vanhaa oli nuorison iltainen kokoontumispaikka. Kaupunginjohtaja on ilmeisesti saanut tarpeekseen rikotuista pulloista ja kovaäänisistä nuorista, sillä nykyään puisto suljetaan joka ilta yöajaksi.


Tykkään kovasti graffiteista, mutta valitettavan usein ne on rumia seiniä vieläkin rumentavia töherröksiä. Montpellieristä bongasin taas monta tosi nättiä rautaverhon koristetta.

Tämä on mielestäni taidetta.


Välillä piti testata pikkumopoa.


Meidän miehet oli töissä Sushishopissa. Olen kokeillut paria muutakin paikkaa, mutta voin sanoa että Sushishopista saa Ranskan parasta sushia! Putiikkeja löytyy aika lailla ympäri Ranskaa, ja niitä voi tilata jopa netin kautta tästä osoitteesta. Olen kokeillut kerran ja hyvin toimii. Ja nytkin saatiin illalla pari kertaa vähän maistiaisia. Ne katosi äkkiä parempiin suihin.


Käytiin myös juhlistamassa kokoontumistamme perinteisten vodka caramel'n voimalla.


Ja pakko oli päästä myös kiertelemään kauppoja. Ostin ainoastaan yhdet kengät. Ne on aivan ihanat. Meinaan ottaa niistä pian kuvia.


Ja tässä kaikessa sykkeessä pidettiin huolta että oltiin hyvässä ruoassa ja hyvässä juomassa, kun kerran oltiin hyvässä seurassakin.

Viimeisenä iltana käytiin syömässä ravintolassa Bara 20, joka on ranskalaisille nimileikki Bar à vin. Languedocin viinit olivat hyvin edustettuna ja maistui aterian kera.

Kyllä aika menikin äkkiä. Voi kun voitaisiin taas pian tavata uudelleen, à Montpellier...

Montpellier Replay

Olin viikonloppun Montpellierissä vanhoissa kotimaisemissa ja palasin kotiin vasta eilen, aika väsyneenä. Tarvisi ehkä pari vapaapäivää ihan tuosta viikonlopusta selviämiseen...Mutta tosi hauskaa oli, ja aika lensi aivan uskomattoman nopeasti. Tapasin kavereita, jotka asuvat muuten kaukana ja asuttiin erään tosi kivan kaverin luona, joka sai luoksensa pienen haaremin.

Suunnitelmien mukaan käytiin kiertelemässä kaupungin (uudistuneessa) yöelämässä ja nautittiin lämpimistä illoista ulkona ja terassilla. Montpellierissä on tosiaan paljon nuoria ja opiskelijoita, bongasin jopa ryhmän suomalaisia!

Paikallinen keskuspaikka, Place de la Comedie. Jos tuntee vähänkään ihmisiä, tällä paikalle tulee yleensä törmänneeksi ainakin yhteen tuttuun.

Ehdittiin huonommalla säällä kiertää vähän kaupunkiakin. Tässä kreikkalaista arkkitehtuuria imitoiva uudempi Antigone-kortteeri. Useat ei yhtään tykkää tästä tyylistä, mutta mielestäni se on aika erikoista eikä ainakaan muualla näy samanlaista.

Keskustan pieniä kujia. Kaupunki on oikeastaan aika pieni, tai siltä ainakin tuntuu Marseillen jälkeen, mutta niin ihana. Kaikkialla on nättiä, siistiä ja keskusta on täynnä suloisia kujia ja katuja ja ravintoloita ja kahviloita. Tuli tosiaan ihan hyvin syötyä.

Ja tietysti käytiin rannalla! Ainoastaan parina päivänä oli tarpeeksi hyvä ilma. Kävin vihdoin heittämässä talviturkin. Onneksi vesi ei ollut kauhean kylmää.

Yksi päivän asu. Tässä maassakaan ei voi enää luottaa siihen, että olisi kesäkuussa lämmintä. Eilen illalla riehui Marseillessa kamala, oikein syysmyrky ja tänään on edelleen kamalan tuulista (= ei voi lehteä lukea ulkona, kun sivut vaan heiluu tuulessa).

Nyt pitäisi taas jatkaa töitä, mutta yhtään hyvänsuuntaista, tilausta koskevaa mailia ei ole vieläkään tipahtanut postilaatikkooni. Juuri nyt tuntuu, ettei ole enää mitään ideoita näiden viinien myyntien kehittämiseksi. Eikä kukaan osta. Enkä tiedä oikein, että mitä sitä tekisi, kun pomotkin vaan seilaa maailmalla. Ja uudet omistajat on vielä aivan pihalla kaikesta viinintuotannosta niin ei ne tiedä itsekään mitä ne haluaa omalta viinitilaltaan, ja minä siis vaan istun ja odotan, että ohjeita ropisisi. Toisaalta tässä vaiheessa voisi yrittää saada aikaiseksi sen koulun lopputyön. Eikä seikkailla koko ajan blogimaailmassa.

Suomalainen Turisti

En ehtinyt loppujen lopuksi ottaa montakaan kuvaa etelän reissulta, vaan aika kului töissä ja ensin sinne löytämisessä, muutamia viinejä ja yhtä erinomaista siideriä maistellessa ja lopulta kiireellisesti vanhan kaverin tapaamisessa ja taas junassa.

Tapahtuma pidettiin Verchant-tilalla, jossa olikin ylelliset puutteet tähän tarkoitukseen.

Aurinko paistoi ja lämmitti niin että alkoi tuntua oikein keväältä ensimmäistä kertaa. Tuli melkein kuuma vaikka olin laittanut vaan ballerinat. Ehkä silläkin oli jotain vaikutusta, että kävelin sinne pienen tovin, kun en päässyt autolla kuten kaikki muut...

Tuntuu oudolta olla lomalla ja niin ettei ole oikeasti mitään tekemistä. Jo alkaa parin päivän päästä kyllästyttämään. Ilman autoa on huono lähteä kiertelemäänkään minnekään lähiseuduille, huomiseksi on luultavasti tiedossa retki valtameren (siis Océan eikä mikään tavallinen meri, kuten paikalliset tykkää painottaa) äärellë.

Olen silti käynyt vielä käyskentelemässä keskustassa, mutta harmiksi eilen iltapäivällä sää muuttuikin huonommaksi, joten eipä tullut aurinkoisia kuvia, kun hengailtiin liiaksi aamulla kämpillä!


Ihailtiin skeittareita ja rullaluistelijoita skeittipuistossa. Osa pojista oli tosi nuoria ja söpöjä, mutta hyvin pysyivät pystyssä.


Matkan varrelle osui myös Ice Room, josta olen kuullut juttua ja jonne olen itsekin halunnut mennä, mutta taitaa jäädä ensi vuodelle. Konseptiin kuuluu siis nimen mukaisesti jäinen huone, jonne pääsee 10 euron sisäänpääsymaksulla 20 minuutiksi rajattoman baarin ääreen töppöset kädessä. Kaverin mukaan sieltä ei ulos selviä "ihan selvänä". Tämä saattaisi muistuttaa suomalaisesta menosta lämpötilansa ellei muunkin menon puolesta...

Lillet on paikallinen vähän vahvempi viini, johon on sekoitettu appelsiinilikööriä. Tämä on ollut vuoden sana ja tuote, joten oli pakko ottaa kuvaan, kun näkyi jonkun periranskalaisen kahvilan listassa.


Kävin myös keskustan aukiolla sijaitsevassa l'Intendance-viinikaupassa. Viinipullot kiertävät kauppaa ylös asti kuin jossain linnan tornissa konsanaan. Jaoettelu tapahtuu alueen mukaan ja ylimpänä on erikoistapaukset. Vanhin viinipullo bongattiin vuodelta -60.


Koulussa olen perehtynyt paljon Sauternes- viinien tapaukseen (erittäin makea valkoviini, vin liquoreux, jossa usein hunajan ja hillottujen hedelmien vivahteita näin ideaa antamaan). Hyllystä löytyi paria eri vuosikertaa Château d'Yquem- viiniä, joka on ainut 1er cru classé tässä kategoriassa, eri suomeksi sanottuna parasta laatuaan. Hintaa oli 400-500e, näkyy ehkä hämärästi allaolevasta kuvasta.


Pitäisi ehkä nauttia tästä joutilaisuudesta, sillä kuten hyvin tietää ei sitä jatku kovin pitkään. Vähän myös jännittää, kun täytyy alkaa olla "kunnon" oman alan töissä, vaikka kuinka olisi kyse "vain" työharjoittelusta, silti on määriteltyjä tuloksia, joihin pitäisi päästä...Mitenkähän tästä kaikesta selviää! Toisaalta odotan innolla mitä haasteita onkaan edessä.