Vatsantäytettä

Nyt kun tämä kevät ja kesän alusaika pitäisi olla aika lailla täynnä kuntoilua ja ruokaremonttia, että ehtisi taas tänäkin vuona yrittää kaikkien tavoittelemaan kesäkuntoon, niin voin herkutella ainakin Argentiinan ruokakuvilla. En tosiaan säästellyt itseäni vaan halusin maistaa ihan kaikkea. Vielä monta kohdetta jäi auki odottamaan seuraavaa kertaa...


Perinteinen argentiinalainen ruoka on pihvi, mitä tahansa lihaa. Joka kulmalla on tällaisia paikallisia "pikaruokaloita", joissa tirisee pihvit ja makkarat parila'lla eli ritilällä kypsentymässä ja ihmiset käy siitä nappaamassa mukaansa päivän aterian.

Kaveri söi markkinoilla perinteisen choripan'in eli makkara joka on halkaistu kahtia ja heitetty leivän väliin. Sinne saa itse lisätä tomaattisalsaa ja chimichurria, joka on sellaista yrtti-öljy-sekoitusta ja sipuleita. Eurooppalaisille tutuista ketsupista tai sinapista ei näkynyt jälkeäkään. Eikä mikään ollut vähimmässäkään määrin tulista.



Leivoksia oli aivan jumalattomasti. Vaikka pidän itseäni pienenä sokerihiirenä, en minäkään pärjännyt argentiinalaisten sokerinhimolle. Ehdin kyllä syödä dulce de lecheä, maitohilloa eli toffeeta muutamat kerrat, mutta lopulta viimeisenä päivänä tuli yliannostus eikä tehnyt mieli edes ostaa sitä tuliaiseksi Ranskaan. Eikä sitä tee mieli edelleenkään.

Katsokaa nyt noita mielettömän kokoisia kakkuja!

Alla suklaakakku, välissä paksu kerros dulce de lecheä, päällä marenkia, joka on vähän latistunut menossa ennen leivoksen suuhunmenoa. Kesti muuten koko iltapäivän, että saatiin tuhottua tuo sokeripommi kahdestaan!

Jäätelö maistui taas minulle paljon useammin! Ja jäätelöbaarit oli kuin Italiassa konsanaan, mitä nyt vaan vähän eri makuvaihtoehdoilla. Puolet oli dulche de leche-jäätelöä milloin höystettynä pähkinöillä, manteleilla, suklaaraasteella, kahvilla (tämä oli huippuhyvää!), rommilla, rusinoilla millä tahansa.

Oudointa jäätelöpaikoissa oli, että makuvaihtoehdot ei ollut näkyvillä vaan tiskin takana pöytään upotetuissa pöteissään. Niinpä makuvaihtoehdot piti lukea seinältä näkemättä miltä se oikein näyttää. Aina ei edes oikein tajunnut että mitähän sitä tulikaan tilattua.


Tässä oltiin meksikolaistyylisessä ravintolassa. Annokset oli tosi isoja, ja täytyy tunnustaa, että kaikista ponnisteluistani huolimatta en jaksanut syödä tätä kaikkea! Vein vasemmalla olevan kokonaisen Camembert-juuston kotiin ja söin seuraavana päivänä.


Suosikkipaikakseni valikoitu yksi Buenos Airesin kasvisravintoloista, Artemisia, jossa sitten käytiin kaksi kertaa. Yhdellä kertaa söin parsakaaliravioleita pestossa ja aurinkokuivatuuja tomaatteja ja oliiveja. Jälkkäriksi otettiin porkkanakakkua, joka tuomittiin yhteismielin "liian terveelliseksi" ollakseen kunnon jälkkäri.


Toisella kertaa söin risottoja, jossa oli paikallista kermajuustoa, ja tosi kermaista sellaista, ja taas aurinkokuivattuja tomaatteja ja oliiveja. Täydellisen hyvää.

Hyvän ruoan juomaksi kelpasi sitten paikallinen luomuviini. Tämäkin oli hyvää, mites muutenkaan! Ostin sitä sitten kotiinkin tuliaiseksi, mutta se on jo juotu parempiin suihin.

Markkinoilla

Ennen Argentiinaan lähtöä luin, että tämä on maa joka kuluttaa eniten lihaa maailmassa, arvioidut 67 kg/henki/vuosi! Siinä meni vähän kasvissyöjälle pala kurkkuun, mutta itseasiassa huomaan nyt, että mitään pelättävää ei tosiaankaan ollut. Erityisesti Buenos Aires nyt suurkaupunkien tavoin on monipuolinen ja jopa kasvisravintoloita löytyy. (Kuvia ruoista myöhemmin). Myös Patagonian perukoilta löytyi kasviksia ja hedelmiä ja aina vähintään joku pizza-tai pasta vaihtoehto, jossa ei ollut lihaa. Tuntuu, että jos lihattomuudestaan ei tee ongelmaa, niin kaikki kyllä sujuu aivan loistavasti.


Eilen kävin etsimässä tuliaisia San Telmon kortteerista, jonne täytyy kyllä mieluummin suunnata sunnuntaina. Silloin siellä on yksi pitkä katu täynnä populaa suosituilla markkinoilla, kävin viime kerralla, mutta oli nytkin ainakin kivan rauhallista.


Kauppahalli oli sentään auki, siellä oli värikkäitä, notkuvia hedelmäpöytiä ja vintage-tavaraa myyviä kojuja.

Samalla matkalla löytyi jotain ranskalaista...


Ja jotain...suomalaista?? Tämä "vessa" tosin oli kahvila. En käynyt kokeilemassa.


Täällä useat lehtikojut ja bussitkin on söpön vanhanaikaisesti koristeltuja. Tämä on minusta aika nättiä, ei ole ainakaan pelkkiä harmaa-valkoisia kojuja.


Illaksi luvassa vielä tiukka aikataulu, että ehtisi käydä maistamassa ja näkemässä kaikkia herkkuja vielä kerran. Sitten voikin alkaa selvitellä kuvapläjäystä.

Kaupparundi

Kerrankin jotain muuta asiaa kuin viineistä! Ettei tule ihan korvista ulos, seuraavaksi jotain mitä olen ostanutkin Argentiinasta.

Kun tässä yhtenä päivänä kävin kiertelemässä kaupungilla, tuli suunnattua ihan tavalliseen supermarkettiin. Joka toisaalta johtui varmaan siitä, ettei täällä ole muita kuin traktorin varaosia myyviä vähittäiskauppoja ja kioscoja.

Löysin sitten ihan sattumalta jo hetken aikaa etsimäni vauvaöljyn. Tykkään tästä tosi paljon, toimii erinomaisena kosteuttajana (tai no, öljyänä), tuksuu todella miedosti ihanalle ja oli ultrahalpa.

Olen vasta käyttänyt sitä kosteusvoiteen sijaan, mutta ilmeisesti sitä voisi laittaa myös kylpyyn sekaan iholle pehmeyttä antamaan. Vielä pitäisi löytää se kylpy tätä testatakseni...


Ja viimeisenä paikallisia herkkuja! Olen ainoa henkilö, johon olen täällä törmännyt (argentiinalaisten itsensä lisäksi), joka tykkää dulce de leche'stä. Se on ihan suomeksi karamelliä, eli maitoa ja sokeria sekoitettuna. Tosi pehmeää ja makeaa.
Havannan alfajores-kekseissä on tätä karamelliä välissä ja tämä on kuulemma SE merkki, jolta niitä pitäisi ostaa. Toivottavasti ovat hyviä.
Toinen ei kai ole mikään paikallinen kuuluisuus, mutta itse tykkään: bon o bon eli suklaalla päällystettyjä maapähkinäpallukoita. Voiko tuhdimpaa tavaraa olla!

Osa-aika lomalla

Tässä tulee pientä todistelua siitä, että olen oikeasti käyttänyt aikaani johonkin muuhunkin kuin vain auringossa löhöilyyn, joka kuitenkin pysyy siestan ohjelmistossa. Olen ollut huljuttelemassa viiniä kaksi kertaa päivässä ja nyt aikaisiin herätyksiin alkaa jo vähän tottua. Ainakin enemmän.
Tästä näyttää tulevan pienimuotoinen "viiniblogi". Tässä seuraa nyt päiväni ohjelma.


Viinikellarissa on 4 isoa betonitonkkaa eli cuves, joissa rypäleet lilluu mehussaan. Sieltä ne juoksutetaan saaviin, josta ne pumpataan pumpulla takaisin yläkertaan ja suoraan rypäleiden päälle. Tällä lailla ne saa enemmän happea ja käymisprosessi vähän kiihtyy jne. Ei enempää teknistä puhutta! Ylläolevassa kuvassa pomo sanoi, että ota nyt se letku käteen ettei kaikki ajattele että sä vaan löhöilet täällä...

Tässä vähän viinitarhaa, jossa käyn sitten pausseilla kiertelemässä...


Huomaa oikealla ja vasemmalla puolella sijaitsevien viiniköynnösten kokoero! Perällä olevat on aika jättimäisen korkeita.


Aamukahvit voi nauttia "terassilla".


Ja kahvi valmistetaan keittimellä, joka kytketään generaattoriin, sillä tilalla ei ole vielä(kään) sähköä, eli ei siis juoksevaa vettä eikä valoa...


Tässä La Balsan viinikellari ja päivän lounaspaikkamme siinä ihan oviaukolla. Yhteistuumin iskettiin tänään pöytä siihen niin päästiin kunnolla aurinkoon. Ruokatunti kestääkin neljään asti, joten olen aikalailla edennyt kirjassani ja melkein polttanut olkapäät!

Ei vielä ihan valmis vigneronne

Täällä sitä ollaan Patagoniassa!

Loma on nyt ohi ja jo pari päivää olen ollut töissä. Oikeasti aika kunnon töissä. Niin että olen aamulla klo 8.30 lähtiessä aina unenpöpperöisenä unohtanut ottaa myös kameran mukaan viinikellariin. Tänä iltana oli kuitenkin vapaa puolipäivä, joten lähdin seikkailemaan lähikaupunkiin, Villa Reginaan.

Tässä tämän hetkinen "kotikatuni". Saatiin tosiaan hatkat entiseltä asunnolta, bodegan lähellä sijaitsevalta talolta, kun toinen omistaja ilmoitti, että pamahtaa paikalle pääsiäisloman ajaksi ensin 6 henkilöä, sitten 10 ja lopulta 13 ja ehkä jopa enemmän yllätykseksi. Majaillaan siis parhaillaan hotellissa siihen asti kunnes he lähtevät takaisin Buenos Airesiin.

Lounaalla vielä aurinko paistoi kauniisti, mutta iltapäivällä mieletön tuulenmyräkkä puski kaupungin yllä. Hiekkaa lensi silmiin ja suuhun, mutta läsnäliikkujille, joita ei tosi ihan hirveästi ollut, hauskinta oli vaan se, että olin laittanut heppoisen kesähameen, joka oli vähän väliä korvissa...

Iloisemmiksi kaupungit tekee joka puolella paistavat värikkäät Coca cola- ja Pepsi-kyltit. Näillä kahdella brändillä on ilmeisesti aikamoinen juomasota meneillään täällä ja joskus näyttäisi jopa silti, että Pepsi olisi voitolla...Vai mitä sanotte?

Kaupungin viimeinen katu loppuu jylhän näköiseen kallioon, joka antaa paikalle sellaisen wild west-fiiliksen. Ilmeisesti sellaista menoa on joskus tilauksessakin, erityisesti yöaikaan. Paikalliset nuoret tytöt, jotka olivat korjaamassa satoa kertoivat, että "joo on siellä kaupungissa kaksi discoa/baaria, mutta toiseen ei kannata mennä ja no, ei sinne toiseenkaan jos ei halua puukosta"...

Tarinaa vahvistaa se, että muutama päivä sen jälkeen, keskellä kirkasta päivää ohitettiin autolla mopediaan ajava vanha ukko, jolla oli haulikko selässä narulla kiinni.

Tämä on ilmeisesti kylän pääkirkko. Aika yksin se siinä kökötti.

Autopesula, jota ei voi missata...


...Ja sen parkkipaikka, joka jatkaa aika samaa linjaa.


Joissain paikoissa ei tietysti ole ihan tarvetta asfalttipäällysteiselle tiellekään. Tämä oli jostain vähän enemmän asuinalueelta, joissa hauskasti tie oli soraa, mutta talot silti viimeisen päälle trimmattuja ja isot mustaikkunaiset maasturit pihassa.


Hienoa on myös kuinka valkoiset ankeat seinät on päällystetty oikeasti kauniilla graffiteilla eikä joillain ihme tuherruksilla kuten Ranskassa ja no, varmaan Suomessakin, jos sinne jään alle jotain saa suihkutettua. Tässä ylemmässä mainostetaan kierrätystä!

Kieltäkin on alkanut oppia aika äkkiä. Jotain yli viikossa jo ymmärtää suurimman osan tai ainakin suunnilleen ydinasian espanjankielisestä keskustelusta. Välillä on vähän hankalampaa, kuten aamulla, kun työmies tuli kysymään jotain viininvalmistuksesta. Yritin siinä sana sanalta takellellen selittää kuinka homma toimii ja lopulta se lähti, vaikkakin päätään vähän epäuskoisen näköisenä nyökytellen...

Osia Buenos Airesista

Viikko on tullut vietettyä Buenos Airesissa ja ohi se hurahtikin hetkessä. Kuvia on tullut kameraan jo tässä vaiheessa yli 300, eli olen tosiaankin leikkinyt aitoa turistia (jopa japanilaista sellaista).

Tässä muutama kuva ihan sattumanvaraisessa järjestyksessä. Toimintaa oli myös paljon ja argentiinalaiset on aika yökukkujia. Aamulla työt alkavat vasta joskus klo 10 aikoihin, ja illalla syödään lähemmäs keskiyötä, jonka jälkeen lähdetään vielä lasilliselle jonnekin, jonka jälkeen saatetaan lähteä vielä oikein yökerhoon bilettämään. Ja sitten taas seuraavana päivänä uusiksi ja kaikki tämä sellaisen kilon pihviannoksen voimalla aamuin illoin. No, itsellä ei ollut kyllä sitä pihviä lautasella, mutta muuten päiväjärjestys oli aika sama.


Heti saapumisiltana käytiin viinilasillisella tällaisessa vähän "hienommassa" paikassa, mutta koska kaikki on tosi halpaa ei rahaakaan kulu enempään kuin suomalaisessa halpakapakassa. Mahdottoman kokoinen viinilasi maksoi 12pesoa eli n.2 euroa! Ja siinä tosiaan oli melkein puolipulloa.

Sunnuntaina kävin katsomassa tangon tanssijoita oikeassa elämässä, mutta tässä vielä haaveilen siitä La Bocan kortteerissa, joka on alkuperäinen taiteilijakortteeri värikkäine taloineen, nykyisin Buenos Airesin turistirysä päivisin ja rikospesäke pimeän tullen.

Tässä La Bocan kuuluisin rakennus, Caminito-talo. En tiedä miksi se on niin suosittu. Ehkä sen takia että se on kahden tärkeimmän kadun kulmassa ja se on värikkäin...


Kävin monessa baarissa ja kerran hippasilla. Pummattiin liput VIP-alueelle, jossa oli aluksi aika kivaa (saatiin jopa ilmaiset shamppanjalasilliset JÄÄpaloilla) ja sitten vaan liian ahdasta. Siellä taisi olla joku julkkukin, sillä yksikin tyttö siemaili vesipulloaan, jonka sen henkivartijan näköinen ukko sille toi toisen venatessa siinä vieressä.

Kävin haukkaamassa happea puutarha-alueella. Kaikista kaunein oli tämä ruusutarha, muut olikin vain kuivahtanutta ruohoa, joissa parveili uskomaton määrä hyttysiä. Tai nyt uskon, kun koko ruumis on täynnä punaisia jälkiä...


Ja olen tietysti syönyt paljon paikallisia herkkuja, kuten empanadas, pieniä taikinatorttuja, joissa on jotain täytettä sisällä, kuten tässä pinaattia ja juusto-sipulia (jotka on melkein ainoat kasvikset koko maassa) .


Ja jotain makeaa, dulce de leche! Tätä "karamellitahnaa" laitetaan oikeasti joka paikkaan. Luin siitä ennen saapumistani, mutta en oikein uskonut. Jokaisessa keksissä ja patukassa on dulcea joko suklaalla tai sokerilla päällystettynä tai jollain muulla ja sitä saa tilattua jälkiruoan lisukkeeksikin. Suklaa tosin ei ole täällä erityisen mahtavaa, pidän oikeastaan eniten tästä dulcesta ihan pelkästään!

Hmm, minkähän takia jokainen vierailupostaukseni käsittelee ruokaa...?